Ylläripuolimaraton
Kävin tuossa juoksemassa puolimaratonin. En ollut oikein suunnitellut tätä, päätin osallistua vasta lauantaiaamuna. En siis ollut kovin levännyt tai valmistautunut, muuta kuin syönyt hiukan enemmän hiilareita ja juonut enemmän. Vettä siis!
Tapahtuma oli pikkuinen Paloheinäjuoksu, jonka vasta hieman ennen lähtöä tajusin starttaavan Pirkkolasta Paloheinän sijaan. Reitti taisi olla sama kuin Pääkaupunkijuoksun, ja se on raskas, en muistanutkaan! Menneellä viikolla olin juossut parikymmentä kilsaa, mikä vähän huoletti, yleensä juoksutapahtumaan tulee osallistuttua levänneempänä. Näistä huolimatta homma sujui ihan mukavasti, olin maalissa melkein kymmenen minuuttia nopeammin kuin kuukausi sitten Hämeenlinnassa. Mitään suurempia vaikeuksia ei matkassa ollut, mitä nyt vähän uuvuin loppua kohden ja jokin lonkan/nivusen alueen kiputila iski.
Koska tapahtuma oli minipieni, otin mukaan oman jäniksen. Jänis oli ollut eilen crossfitissä ja aamulla uimassa, joten hän ajoi pyörällä. Seura tulikin tarpeeseen, sillä pitkillä pätkillä reittiä ei näkynyt ketään, ei muita juoksijoita, ei ohikulkijoita eikä reittiohjaajia, katsojista nyt puhumattakaan. Tarpeeseen jänö tuli myös siksi, että en olisi saanut pidettyä vauhtia yllä keskellä metsää yksinäni. Enkä meinannut saada pidettyä pitkäkorvan avusta huolimattakaan…
Itsekseen juostessa tosin tulee ajateltua paljon enemmän kaikenlaista. Nyt en ajatellut juuri mitään. Hämmentävää.
Mitali ja hyytelöä. Naama oli myös hyytelöä, joten sensuroin sen. Close-upia kaipaavat voivat kurkistaa Facebookista kärpästen koristamia kasvojani männäviikolta.
Tapahtuma oli oikein sujuvasti järjestetty, ja reitin raskauskin on mielipidekysymys: onhan niitä alamäkiä varmaan yhtä paljon kuin nousujakin. Päädyin paikalle, koska en pystynytkään osallistumaan Runner’s Twilightiin, ja jäi se Heinolakin sairastumisen takia väliin. Paloheinäjuoksu oli minulle aiemmin tuntematon konsepti, ja vähän pelästyin lähdössä kun kuuluttaja sanoi, että ”nähdään kympin juoksijat puolen tunnin päästä ja puolikkaan juoksijat tunnin päästä”, voi apua oliko tuo vitsi vai onko tämä joku ammattilaiskisa? Mutta en ollut edes viimeinen maaliviivan ylittänyt, ja mitalin lisäksi sain purkillisen puolukkahyytelöä!
Sitä en tosin vielä syö, vaan maistan Kolmen Kaverin Mustikka & Kardemumma -jäätelöä. Päätin jo viime pitkällä lenkillä, että ostan sitä syötäväksi seuraavan pitkiksen jälkeen. Toivon mukaan maku on odotuksen arvoinen!
Kuvassa palautusjäätelöni.
Seuraava puolimaraton on ohjelmassa viiden viikon kuluttua Tukholmassa. Sieltä aion tuoda mitalin lisäksi ennätyksen. (Ja palautusruokakin on tiedossa, tein pöytävarauksen ennen kuin ostin matkan…välillä vaikuttaa siltä, että juoksuharrastuksessani tärkeintä on syöminen.)
***
I ran half marathon today and it went quite nicely even though I only decided to run it yesterday morning. I had a whole training week behind me so I was bit tired, but my own personal pacer did a good job getting me to finish line in a decent time.
