Näin ne menevät, kesäviikonloput: hädin tuskin on toipunut edellisestä retkestä kun on jo seuraava suunnitteilla. Ihan tarkalleen ei muista, millaista viime kerralla oli, mutta viimeistään tiistaina pahimmat heikotukset ovat ohi ja uudet menot alkavat kiinnostaa. Osaan on päättänyt lähteä jo keväällä, sitä väijyi nettisivuja ja löi osallistumisen lukkoon heti kun mahdollista. Toisista innostuu vasta muutamaa päivää ennen, ehkä koska joku yllyttää mukaan. Netistä kurkitaan, että missä päin Suomea olisi tulevana viikonloppuna jotain tarjolla. Ehkä Heinola, missäköhän sekin lienee? Ei kun tutkimaan nimilistaa, keitä siellä on ja huutelemaan foorumeille onko joku muukin lähdössä. Vielä pitää katsastaa koko ohjelma, hinnat, mitä juotavaa on tarjolla ja ehkä tapahtuman T-paitakin, kunnes tekee päätöksen lähteä.

Edellisenä iltana väijytään säätiedotuksia ja pakataan mukaan lempivaatteet: minulle mustaa ja niukkaa. Koko viikko on pähkäilty kenkäongelmaa: kun on jalkojen päällä koko ajan, ei halua sellaisia jotka hankaa tai sattuu, mutta kun haluaisi ne mageimmat. Vielä mukaan omat pullot, ehkä jotain naksuja, aurinkorasvaa ja -lasit sekä kamera. Toiset pakkaa omat musiikit, mutta minulle kelpaavat esiintyjät paikan päällä.

Aamulla pitää lähteä aikaisin maakuntaan, joskus kimppakyydillä mutta yleensä bussilla tai junalla, koska kukaan ei halua olla kuski: en mä ole ajokunnossa sen jälkeen! Koko matkan ajan tulee hörpittyä omia juomia, mutta se pitää tajuta lopettaa ajoissa ennen alueelle siirtymistä, tai joutuu ramppaamaan jatkuvasti vessassa.

Paikan päällä pyöritään ympäriinsä kunnes löydetään alueelle, yleensä kannattaa seurata heimovaatteisiin pukeutuneita tyyppejä. Alueella pitää heti löytää bajamajat, joihin on tietysti aivan tolkuton jono. Sitten kiinnitetään itseen tunniste, joka ilmaisee että on tänne ihan maksettu sisään. Joskus näkee tuttuja siellä täällä, ja joskus ei onnistu törmäämään kehenkään, vaikka tietää että kaikki ovat paikalla. Se ei kuitenkaan haittaa, sillä joka puolella on samanhenkisiä jeevareita, joiden kanssa voi alkaa jutella. Kannattaa kuitenkin varoa uusien tuttavuuksien pullosta hörppäämistä, sillä voi olla arvaamattomat seurakset…

Ennen kuin ohjelma oikeastaan käynnistyy, palloillaan ympäriinsä vähän jännittyneinä tai vain makoillaan nurmikolla. Kojut pitää tietysti kurkata, usein niissä on jotain kivaa sälää, jota ei ehkä muuten tulisi ostettua, mutta täällä sitä jotenkin intoutuu. Jos omia juomia on vielä jäljellä, voi käydä jättämässä narikkaan ne ja muuta sellaista tavaraa, jota ei jaksa kantaa mukana. Sitten mennään tungeksimaan satojen muiden kanssa aidoilla rajatulle alueelle ja vilkuillaan kelloa eikö tämän pitänyt jo alkaa?

Kun meininki on käynnissä, on aika kuuma ja väsyttävää, mutta hauskaa. Tasaisin väliajoin pitää napata uusi mukillinen juomaa, kaikki ryystävät sitä kuin viimeistä päivää ja monet kaatavat päähänsäkin. Jos juo liikaa tai ei ole oikein syönyt, voi tulla huono olo. Jotkut saattavat oksentaa, pyörtyä tai taittaa nilkkansa siinä tiimellyksessä. Itselläkin voi olla vähän heikko fiilis, ja sitä miettii, että ei ehkä pitäisi juoda näin paljon näin nopeasti. Suurin osa on kuitenkin ihan kunnossa, mitä nyt vähän hikisiä, vauhkon oloisia ja puhuvat sekavia.

Lopuksi mennään syömään jotain suolaista ja rasvaista ja hölistään kaikkien kanssa miltä tuntui. Jollekin ei maistu kun hiukan kuvottaa, muut tuputtavat ota nyt siitä tulee parempi olo. Mahdollisia vammoja vertaillaan. Todennäköisesti käydään läpi myös kaikki aiemmat kerrat: missä oltiin, keitä siellä oli ja mitä tuli juotua. Räpsitään ja vertaillaan iloisia valokuvia, parhaimmat otokset ladataan äkkiä sosiaaliseen mediaan muiden kadehdittavaksi. Kotimatkalla voinnin mukaan joko torkutaan tai bailataan pukeutuneena tapahtuman paitaan, jotta kaikki tietää missä sitä oikein oltiin.

Juoksutapahtumassa tietysti. Ei näin vanha enää festareille jaksa.

P.S. Mitä tulee Heinolaan, se vaikuttaisi olevan jossakin Lahden lähistöllä. Ensi lauantaina otan ja tutustun paikkoihin hieman paremmin, tarkalleen ottaen 21 kilometrin ajan, ytimekkäästi nimetyssä Kaupunkipuistojuoksussa (sic!). En varmaan menisi jos muistaisin viime kerrasta jotain, mutta olen autuaasti unohtanut suurimman osan, ehkä siksi että tuli juotua aika paljon.

P.P.S. Enkä kyllä ala muistellakaan. Raahustin tuossa pari hassua kilometriä ja meni melkein tunti. Mitä minä oikein olen taas tekemässä?

***

Running events are like music festivals. Crowds, sweat, odd drinks, and so much fun.