Avaapa telkkarin miltei mihin aikaan tahansa, niin Kreikan televisiosta tulee paralympialaisia. Olen tästä kattavuudesta ihan ihmeissäni. Pikaisella vilkaisulla Suomen televisio-ohjelmiin näytti joku koostelähetys tulevan silloin tällöin. Lehdissäkään tuskin enempää uutisoidaan, Leo-Pekka Tähden äskeistä maailmanennätystä (ja oletettavasti tulossa oleva mitalia) lukuunottamatta. En tiedä, olinko itse jotekin erityisen paitsiossa, mutta en huomannut, että paralympialaiset olivat alkamassa. Missä määrin sitten on kyse siitä, mihin toimituksissa päätetään keskittyä ja missä määrin siitä, mitä katsojat tai lukijat haluavat seurata. Meneillään olevalla Suomi-Ruotsi-maaottelullakin saattaa olla vaikutusta asiaan, tällä kertaa.

Se miten ja mistä lajeista ja kisoista uutisoidaan ja mitä näytetään televisiossa on kuitenkin yleisesti aika fakkiutunutta. Ns. naisten lajeja, ja monia ”pieniä” ns. miesten lajeja käsitellään hyvin vähän, jos ollenkaan. Lisäksi on tosi outoa, miten vielä nykyäänkin naisurheilijoista kirjoitetaan aivan muiden asioiden kuin heidän urheilijuutensa kautta. Enkä lähde edes sille linjalle, että menestyneet suomalaiset urheilijanaiset tuppaavat mediassa olemaan ”kaunottaria”, ikäänkuin heidän ulkonäkönsä olisi se merkittävin asia. (Ja kirjoitetanhan miesurheilijoistakin ulkonäkökeskeisesti. Ainakin joistakuista, ainakin joskus.)

Ennen niitä toisia olympialaisia Hesari esitteli Suomen edustajat, ja kuvaili Leena Puotinniemeä opettajaksi, Annika Urvikkoa aikaisemman olympiaedustajan jälkeläiseksi ja Emilia Pikkaraista tyttöystäväksi. Luulisi, että näilllä urheilijoilla olisi myös jotain muita meriittejä, joilla he ovat kisoihin ylipäätään päätyneet. Tunnollisesti Hesari myös raportoi Urvikon ja Tuuli Petäjän kynsilakoista. Rantalentopallon kuvailtiin olevan kuin ”koko perheelle soveltuvaa tankotanssia auringonpaisteessa” (siis todellakin!). Naisten triathlonia oli puolestaan mukava seurata, kun selostaja oli koko ajan kovasti huolissaan ”tytöistä”, tuli itsellekin oiken turvallinen olo.

Viime helmikuisista tankotanssin SM-kisoista uutisoitiin melko kattavasti, ja ilahduttavasti ei ainakaan minun silmääni osunut yhtään juttua, jossa olisi hehkutettu ”kuumuutta” tai ”seksikkyyttä”, mikä oli ennemmän sääntö kuin poikkeus aikaisemmin. Sen sijaan vähän ihmetytti se, että urheilu-uutisten sijaan SM-kisoista näytettiin pätkä uutisten loppukevennyksessä. Mitäpä jos jääkiekon SM-liigan viimeisestä ottelusta näytettäisiin pikku pätkä loppukevennyksenä ja todettaisiin, että aikun kiva, sillä ne pojat ovat taas vähän luistelleet, heilutelleet mailoja ja tapelleet, näiden mukavien kuvien myötä hyvää yötä vaan kaikille.

Voi ehkä sanoa, että luen ja katson kuin piru Raamattua, tikulla silmään ja ihan eri asia. Mutta en tajua missä se ero on. Mies-, nais- ja vammaisurheilu. Urheilua kaikki tyynni.