Koska Ateenan maratonraportista tuli varsinainen maratonpostaus, päätin kirjoittaa vielä erikseen tapahtuman järjestelyistä ja muista.

Kaiken kaikkiaan Ateenan järjestelyt yllättivät positiivisesti. Maratonilla, kympillä ja vitosella oli tänä vuonna ennätysmäärä porukkaa, yhteensä 13 000 osallistujaa. Tämä sai vähän epäilemään kreikkalaisten kykyä hoitaa homma kotiin. Mitään varsinaisia ongelmia ei kuitenkaan ollut.

Master Plan – jotenkin pahaenteisen kuuloinen tuo otsikko. Eikä tässä ihan luontevasti hymyilytä, reitin kuumottaessa selän takana.

Maratonin porukkaa oli vastassa jo lentokentällä, jossa he antoivat kartan, johon merkkasivat niin lähtöpaikat kuin exponkin, sekä ohjasivat suunnilleen kädestä pitäen kulkuvälineisiin.

Expon sijainti otti vähän kupoliin, se oli nimittäin melko kaukana keskustasta. Ratikkamatka olisi ottanut reilut puoli tuntia, joten me menimme paikalle taksilla (maksoi 6,5 – 8 euroa, kesti 10 – 15 minuuttia). Expo pidettiin jossakin ”Tae Kwon Do indoor fair center” -nimisessä (tai sinne päin) paikassa, ja taksikuski ei tajunnut lainkaan, mistä oli kyse: Explain better!

Expossa oltiin oikein ystävällisiä ja puhuttiin erinomaisen hyvin englantia, se yllätti myös. (Las Palmasin maralle osallistuvan on parempi osata edes auttavaa espanjaa, varsinkin jos haluaa kysyä jotakin.) Jokainen vapaaehtoinen huolehti siitä, että olemmehan varmasti saaneet kisapussukan, paidan sekä julkisissa ilmaiseksi ajeluun oikeuttavan lipun. Viimeksimainittu on ehdoton lisäplussa Ateenalle, kolme päivää ennen ja kaksi jälkeen maratonin saa ajaa maksutta julkisissa kulkuvälineissä.

Teoriassa expossa oli myynnissä kiinnostavia juoksuvarusteita, käytännössä olimme niin väsyneitä, että emme olisi halunneet kiertää siellä lainkaan. Vaan ulospääsy ei ollut mahdollista kuin sompaamalla läpi koko hallin. Otti voimille, tosin halli oli huomattavasti pienempi kuin Berliinin lentokonehangaarit.

Huolissani katselen alas messuhalliin.

Kisapussukassa oli hyvät ja selkeät ohjeet siitä, missä pitäisi kisapäivän aamuna olla. Bussikuljetus Ateenasta maratonille lähti neljältä eri metroasemalta, joista kolme oli melko lähellä toisiaan. Ainakin Syntagmalta lähti todella paljon porukkaa, mutta siitä huolimatta bussiin pääsi helposti ja melko lyhyellä jonotuksella. Busseihin otettiin ainoastaan istumapaikoille, joten matka oli mukava.

Perillä meillä ei ollut hajuakaan siitä, minne mennä. Seurasimme muita. Järjestäjät jakoivat muovipussit, joihin pukeutua. Pussukoiden säilytys oli ensin, ja tavaroiden jättö sujui näppärästi. Vessat olivat hakusessa, ja niin taisivat olla muiltakin, sillä jonoa ei juuri ollut. Eikä paperia. Lopulta lähtöalue oli kuitenkin selkeä, eikä kovin suuri.

Ei se juuri tuon isompi ollut, mutta koko homma oli kierrettävä, jos mieli saada niin lippulaput kuin paidankin.

Reitillä oli varsinkin aluksi tungosta, ja lähtöryhmiin pääsi vuosien 2012 – 2013 mukaisella ennätyksellä, joten alkuun voi olla, että ei pysty juoksemaan haluamaansa vauhtia. Reitillä oli vitosen jälkeen juoma- ja huoltopisteitä 2,5 kilsan välein, ja niissä oli vaihdellen tarjolla vettä, urheilujuomaa, geeliä, banaania, Coca Colaa ja myslipatukoita sekä viilennyssieniä. Kuumasta säästä huolimatta ei mitään suolaista (toki urheilujuomassa oli myös suoloja). Sienet olivat loppu muutamilta pisteiltä, joten sitä ei olisi kannattanut heittää pois. Omia juomia ei voinut tuoda pisteille, mutta niitä voi toki kantaa mukanaan. Muistaakseni joka juomapisteeltä löytyi myös vessat.

Reitin varrella oli kohtalaisesti kannustajia, tosin välistä ei lainkaan. Välillä kadun varressa oli DJ ja muutama yhtyekin löytyi, aika vähäistä kuitenkin verrattuna Berliinin jatkuviin bailuihin. Varjoa ei myöskään ollut, joten aurinkoisella ja lämpimällä säällä voi olla tukalaa. Meillä ilman lämpötila oli reilut 20 astetta, sää pilvetön ja auringossa mittarit näyttivät 27 astetta. Siinä tuli kuuma, ja aurinkorasva olisi ollut tarpeen. Onneksi lähes koko ajan kävi vilvoittava, kevyt tuuli.

Ne pelätyt ylämäet taas, niitä kyllä oli ja ne olivat piiiiitkiä. Mutta suurimmaksi osaksi ne olivat lieviä, enkä sanoisi reitin olevan radikaalisti vaikeampi tai hitaampi kuin monen muunkaan. Edellisenä vuonna Berliinissä juoksin tosissani, ja vain kymmenisen minuuttia kovempaa kuin nyt huvikseni hölköttelin Ateenassa, mikä kyllä kertoo siitä, että reitti ei todellakaan ole niin paha miltä se kuulostaa!

Maaliintulo oli huikein ikinä! Ajattelin, että Brandenburgin porttia olisi vaikea päihittää, mutta Panathenaikonin stadion oli paljon upeampi. Parasta on, jos sitä ei googlaa etukäteen, puolisoni näki sen ensimmäistä kertaa maaliin tullessaan ja oli todella vaikuttunut.

Aamun bussikuljetus Syntagmalta.

Juoksun jälkeen sai mitalin, folion johon kääriytyä, myslipatukan, vettä, urheilujuomaa, mehua ja banaanin. Tavarat oli huristeltu rekoissa odottamaan, ja omansa sai hyvin nopeasti. Alue oli melko pieni, ja sieltä pääsi näppärästi pois (Berliinissä haahuilua kertynee pari kilsaa).

Tulokset olivat netissä heti kun keksimme niitä katsoa, ja kuvat samoin todella nopeasti. Ajat tallentuivat viiden kilsan välein. Ne mitattiin numerolapussa olevalla chipillä kenkään kiinnitettävän sijaan, mikä on mielestäni paljon parempi vaihtoehto.

Osallistumismaksu oli 90 euroa, ja sisälsi juoksun ja virvokkeiden lisäksi kuljetukset, mitalin, teknisen t-paidan, kamansäilytyspussukan, huonolaatuisen kassin (jota en edes tuonut kotiin) sekä minikokoisen pyyhkeen. Ja sen ilmaisen julkisen liikenteen.

Järjestelyt olivat siis kaikin puolin sujuvat ja onnistuneet. Mutta mielestäni tapahtumassa olisi voinut enemmän hyödyntää kaikenlaista myyttistä meininkiä: kyseessä on kuitenkin se alkuperäinen reitti, ja antiikin Kreikan mytologia kaikille tuttua ja monia kiehtovaa.

Suosittelen Ateenan maratonia todellakin. Näinä kuluneina päivinä olen koko ajan enemmän ja enemmän sitä mieltä, että tämä oli aivan mieletön kokemus!

Ateenan maratonin viralliset nettisivut. Mukaan pääsee myös kreikkalaisen maratonmatkatoimiston kautta.

***

Athens marathon was really well organized and I recommend the experience to everyone!