*sisältää tuotesijoittelua*

Olen viime aikoina pistäytynyt Helsinki Core Trainersilla testaamassa kolmea eri tyyppistä tuntia. Ensimmäisellä kerralla olin kaksiosaisella näytetunnilla paikan uusittujen tilojen avajaisten yhteydessä pari viikkoa sitten, ja eilen aloitin päiväni Adidaksen treeniaamussa (kuvat jälkimmäisestä).

Redcord & Bootcamp

Kaksiosaisen tunnin aluksi testasimme jotakin, joka mielestäni oli nimeltään record-harjoittelua (logiikkani: nauhoittaminen = narulle laittaminen = treeninarut). Myöhemmin selviää, että laji on redcord, ja nimi tosiaankin johtuu treenissä käytettävistä punaisista naruista. Hommaa kuvaillaan seuraavasti: ”Narut luovat epävakaan alustan ja järkyttävät harjoittelijan tasapainoa, jolloin harjoittelusta tulee kokonaisvaltaisempaa kuin saman liikkeen toteuttaminen kiinteällä alustalla”. Ainakin osuus järkyttävät harjoittelijan tasapainoa pitää paikkansa…

Katosta roikkui lenkkejä, johon piti pujottaa jalat. Sen jälkeen tehtiin keskivartaloliikkeitä, kuten uskomattoman tehokkaan tuntuista siirtoliikettä sivulankussa, koivet edelleen lenkin sisässä. Sekä lenkin avulla viritettyä askelkyykkyä, joka tuntui ensin ihan helpolta ja sitten ihan kauhealta. Erona tuntemuksissa oli se, tekikö liikkeen väärin vai oikein.

Liikkeiden puhdasta suoritusta painotettiin koko ajan, mikä oli hyvä. En harrasta monimutkaisia treenifilosofioita, mutta olen sitä mieltä, että energiaa ei kannata tuhlata siihen että tekee asioita vähän sinne päin. Paitsi silloin kun joutuu ensimmäistä kertaa elämässään huitomaan thrustereita aikaa vastaan, mikä tapahtui seuraavaksi.

Jokin vetää mua vinnoon. Siitä huolimatta, että tukeudun lattiaan myös kulmakarvoillani.

Näytetunnin toinen osuus koostui pareittain tehdystä harjoittelusta, jossa tehtiin thrustereiden (osaankohan edes kirjoittaa sen oikein) lisäksi lankkua, painavan ja pomppimattoman pallon heittelyä seinään, kahvakuulan heilautuksia, viivajuoksua ja naru- sekä boksihyppyjä. Nopeasti ja suurissa määrin.Vaikka olin puuhassa ensimmäistä kertaa, ei valvovana silmänä toiminut Eveliina Tistelgren ei pitänyt thrustereiden kiskomistani lainkaan huolestuttavana. En erottanut ilmeestä järkytyksen hiventäkään.

Hirveästä säädöstä ja melkoisesta rankkuudesta huolimatta homma ei ollut melkein yhtään kamalaa vaan tosi hauskaa. Mitä nyt se olisi ollut vielä hauskempaa jos en olisi ollut niin huono… Huono oli myös omaatunto, kun pistin parini tekemään tuplamäärän toistoja. Saimme jakaa ne niin, että toiselle tuli 5 ja 50 toistoa ja toiselle 10 ja 100, ja kärppänä otin ensimmäiset. Karman rankaisua odotellessa…

Bodyweight training Adidaksen treeniaamussa

Edellisen kokemuksen ansiosta tämän treenin rankkuus peljoitti etukäteen, mutta kuten yleensä, turhaan. Bodyweight training oli aika samanlaista kuin testaamani aikuisten telinevoimistelu, sillä erolla että nyt en pelännyt koko ajan kuolevani joko siksi, että kumauttaisin kalloni johonkin, enkä myöskään siksi että hävettäisi niin paljon olympiatason urheilijoiden joukossa.

Mittarimadot.

Treenin ohjasi edelliskerralla tilannetta valvonut Eveliina. Entinen telinevoimistelija kun hän on, teimme alkulämppänä erilaisia ”kävelyjä” eläntarhallisen verran, niin rapua, mittarimatoa kuin karhuakin. Jokin mystinen kyykkiminen (kenties hanhi?) oli myös ohjelmassa, mutta sen sluibasin kun näytti niin nilkan päälle ottavalta.

Lämpän jälkeen siirryttiin kiikuttelemaan vatsa-, selkä- ja kylkilihaksia. Raskasta on jos oikein tekee. Tai no, aika raskasta silloinkin jos tekee väärin! Enemmän tai vähemmän oikein menneiden keskikropan lihasaktivointien jälkeen oli aika pistää maailma ylösalaisin. Päällä- ja käsilläseisontaa siis. Eka on tuttu juttu, vaikka toki sieltä nyt kahdesti piti kuperkeikalla alas tulla. Ihan tarkoituksella kröhöm.

Käsilläseisonta funkkaa edelleen vain niin, että tulen tangolta alas. Tarkoituksella. Oikeaa asentoa haettiin muun muassa lapapunnerruksilla, jotka niin menevät heti käyttöön. Valittelin siinä ohjaajalle, että kun se käsilläseisonta on niin raskas. Mihin hän sitten, että olisihan 60 kilon pitäminen suorilla käsillä pään päälläkin melkoisen raskasta. Niinpä! 

Ai 60 kiloa pään päälle, hah hah haa!

Näytetunti oli todella kiva ja motivoiva. Liikkeet neuvottiin niin perusteellisesti, että ensikertalaisellakin oli mahdollisuus onnistua. Vaikka en ole aivan ummikko, sain kyllä paljon uutta ymmärrystä esimerkiksi kässäriin. Niin kauhujen kokemus kuin se aikuisten telinevoimistelu olikin, joudun kiittämään sitä jo toistamiseen: sen ansiosta en ollut umpisurkea! Edelliset kiitoksethan annoin hämmentävästä tehovaikutuksesta juoksuun. Täytynee palata häkkiin kun koipi suo. Toinen vaihtoehto olisi tosiaan siirtyä treenaamaan Helsinki Core Trainersille Eveliinan Bodyweight -tunneille, joita on tarjolla ilmeisesti sunnuntaisin.

*

Treeniaamussa, Adidaksen sponssaama kun oli, sain Addulta kuvissa esiintyvät treeniromppeet ja kengät. Olen vastustanut syvästi muita värejä kuin pinkkiä ja liilaa (musta ei ole väri), mutta yllätyksekseni sininen toppi oli aika kiva, ja oranssi treenirintsikkatyyppinen toppi (ei kuvassa) vielä kivempi. Puhumattakaan nyt noista byysista tekonahkatehosteineen! Lenkkarit ilmoittivat olevansa Adizerot ja sanoivat vielä että light makes fast. Se tulisi tarpeeseen.

Kuvat Roope Virtanen ja/tai Lasse Perkkiö.

***

I tried Redcord, Bootcamp & Bodyweight Training at Helsinki Core Trainers. Redcord: weird & hard yet fun, Bootcamp: hard & painful yet fun, Bodyweight Training: hard & diffucult yet fun.