Joo, ylipaino on terveysongelma. Joo, lihavuus lisääntyy länsimaissa. Joo, yhteisiä verovaroja kuluu ylensyömisen aiheuttamien ongelmien hoitoon. Nojoo, monet eivät pidä pulskuutta kovin esteettisenä. Ja kyllä, omalle kropalleen saa tehdä mitä lystää.

Silti. Onko sinun ihan välttämätöntä laihduttaa koko ajan?

Ehkä, jos painoindeksisi on jotain 30 ja terveyshaittojakin on. Mutta jos painoindeksi on terveellinen ja voit hyvin, niin miksi vatvot painoasi ja syömisiäsi jatkuvasti?

Ai et? Hyvä, sitten tämä ei koske sinua. Mutta tämä koskee niitä, jotka supisevat tai kauhistelevat kovaan ääneen juhlien buffetpöydän äärellä, miten lihottavaa mikäkin on. Sekä niitä, joiden mä olen niin läski -kommentit kantautuvat viereisestä sovituskopista. Ja niitä, joiden koko elämä pyörii parsakaalin, kanafileiden ja ”omistautuneisuuden” ympärillä. Niitä, jotka valitsevat jokaisen ravintola-annoksensa kalorimäärän perustella. Tämä koskee niitä, jotka välttelevät tiettyjä tilaisuuksia koska niissä joutuu syömään, niitä jotka laskevat joka päivänä hankitut kalorit, ja niitä jotka räknäävät kaiken liikkumisensakin sen mukaan, mitä ovat napaansa vetäneet.

Erityisen paljon tämä koskee heitä, jotka määrittävät arvonsa, kauneutensa ja kyvykkyytensä painon ja vaatekoon perusteella.

Fitness – rankaisu – logiikka – juuei.

On hyvä huolehtia terveydestään ja siitä, että voi hyvin. On ihan sallittua pyrkiä näyttämään hyvältä. Mutta siinä ei ole pienintäkään järjenhiventä, että suuri osa länsimaisista naisista käyttää murrosiästä alkaen loppuelämänsä laihdutteluun. Vuosia toisensa perään. Kalorien laskemista, siitä – tästä – tuosta kieltäytymistä, ruokien punnitsemista, itsensä punnitsemista, mittanauhan kiskomista ympärilleen, pienemmän koon kiskomista ylleen.

Eikö kuulosta tutulta? Hieno homma. Eikö koske edes ketään ympäristössäsi? Upeaa! En tiedä satunko aina erityisen fiksoituneisiin piireihin, mutta näitä ihmisiä oli paljon samaan aikaan kanssani koulussa, näitä on ollut jokaisella työpaikallani, näitä on samalla salilla kanssani, näitä on muissa harrastusporukoissani ja kavereitteni joukossa. Suurissa määrin, ei yksittäistapauksina. Yleensä kaikki naisia, reilusta kymmenenvuotiaasta eteepäin ilman yläikärajaa.

Naisia, joiden elämään laihduttaminen kuuluu ihan yhtä olennaisena osana kuin, noh, syöminen. Suurin osa meistä joutunee välillä kiinnittämään huomiota ruokavalioonsa, joko siksi että söisi tarpeeksi tai siksi että on tultu syötyä liiaksi. Tai siksi, että jokin ruokavaliossa ei tunnu sopivan itselle, tai syömisistä ei tule hyvä olo, tai ehkä eettisistä syistä. Se on ihan normaalia. Jatkuva kilojen ja syömisen vahtaaminen ei sen sijaan ole. Se vain tuntuu normaalilta, koska kaikki tekevät niin, ja koska se on yhteiskunnassamme suotavaa ja toivottavaa naisten suhtautumista ruokaan ja ruumiiseensa.

Get thin or die tryin’.

Kehon muokkaaminen voi olla harrastus, tai jopa ammatti. Se ei sinällään ole huono juttu. Kuten ei normaalipainoisen laihdutuspyrkimyskään. Jokainen voi itse määritellä sen painon ja muodon, jossa kokee olonsa ja ulkonäkönsä hyväksi. Mutta ehkä olisi hyvä suoda ajatus sille, onko kyseinen paino ja muoto realistinen, jos se määrittää pitkälti ne muut asiat joita voi tehdä: mitä syödä, millaisiin tilaisuuksiin osallistua, miten paljon liikkua ja millaisia vaatteita käyttää? Entä ovatko kyseinen vaa’an lukema ja figuuri ylipäätään omaa toivetta, vai tuleeko käsitys yhteiskunnan normeista tai ihanteista, ilman henkilökohtaista kyseenalaistamista ja puntarointia?

Ai mitä muiden laihduttaminen minua rassaa? Ehkä olen kateellinen, kenties siksi että itseltäni puuttuisi itsekuria? Ei. Se mikä minulta puuttuu, on usko siihen ajatukseen, että ollakseen kelvollinen naisella olisi oltava itsekuria – eritoten syömisen suhteen. Että toteuttaakseen oikeanlaista naiseutta on haluttava aina olla viisi kiloa kevyempi ja jatkuvasti mietittävä mitä voi syödä ja ennen kaikkea mitä ei.

Normaalipainoisen jatkuva painon ja ruokavalion kyttääminen on turhaa, typerää ja ankeaa. Se vie aikaa ja energiaa muilta asioilta, jotka ovat potentiaalisesti hyödyllisempiä ja hauskempia. Jatkuva tyytymättömyys itseen on kurjaa ja saa tekemään tyhmiä valintoja, kuten kituuttamaan liian vähällä ruoalla, jättämään väliin kivoja tilaisuuksia ja pukeutumaan tylsästi. Lihavuuden terveyshaitoista puhutaan jatkuvasti, mutta myös laihduttaminen voi olla terveysriski, eritoten silloin kun laihtumiseen ei ole fysiologista tarvetta. Hormonitoiminta, aineenvaihdunta ja pää voivat mennä pahastikin sekaisin, puhumattakaan nyt puutostiloista ja pienemmistä harmeista kuten hiustenlähdöstä ja palelusta.

Lisäksi, mitä useampi nainen tätä laihduttelua harrastaa, sitä normaalimpaa ja normittavampaa siitä tulee – ja sellaisena se pysyy. Mitä suurempi osa naisista söisi rennosti eikä kyttäisi kroppaansa, sitä normaalimpaa siitä tulisi.

Muista olla hoikka että joku voi rakastaa sinua.

Kaikkea näkemäänsä ei tietenkään voi syödä, eikä esimerkiksi ns. roskaruokaa ole mikään pakko mässyttää jos ei tahdo. Mutta jousto ja rentous eivät automaattisesti johda sekopäiseen syömiseen ja valtaisaan vartaloon. Suurin osa meistä pysyy terveinä ja hyvinvoivina normaalilla ruokavaliolla ja liikkumisella. Normaalilla tarkoitan tässä sitä, että jokaista suupalaa eikä jokaista askelta tarvitse miettiä. Jos koet sinun tarvitsee, vaikka olet normaalipainoinen, suosittelen, että mietit pitkään ja monelta kannalta, miksi.

*

Näitä samoja asioita tuodaan esille myös

kansainvälisessä Älä laihduta -päivässä, jota vietetään huomenna 6.5.:

Yhä useammat elävät tilanteessa, jossa eivät saa olla tyytyväisiä omaan kehoonsa, koska heidän ”kuuluu” olla toisenlaisia. Heidän ”kuuluu edes yrittää” laihduttaa.

Laihduttamiseen liittyvistä riskeistä puhutaan vähän, vaikka laihduttaminen tapahtuu usein kovin epätervein keinoin: paastotaan, pantataan, rääkätään kehoa ja mieltä. – – Laihduttaminen voi olla myös pakkomielteenomaista ja aiheuttaa jatkuvaa syyllisyyttä ja epäonnistumisen tunnetta. Laihduttaminen voi laukaista myös syömishäiriön.

Kansainvälisen Älä laihduta -päivän tarkoituksena on herätellä ihmisiä kyseenalaistamaan laihduttamiseen ja painoon liittyviä päähänpinttymiä ja pakkomielteitä. Toivomme, että edes yhtenä päivänä vuodessa jokainen voi ja saa hyväksyä kehonsa sellaisena kuin se on.

Lisätietoa täältä.

***

It seems that so many of western women aged over ten are on a constant diet in order to lose weight. Of course it’s allowed to shape one’s body if wanted, but is it really necessary to watch weight and eating all the time?