Perillä

Olen päässyt ja asettunut perille lämpimämpään ilmanalaan. Makaan ja syön. Vähän kävelinkin, ja nyt on jaloissa rakot, hienoa. Toistaiseksi en kuitenkaan ole hankkinut ruokamyrkytystä, kuumetta enkä nyrjähtänyttä nilkkaa. En ole edes tippunut ratikasta, mitä ihmettä. Sentään onnistuin rakkojen kanssa, vanhimmat kenkäni jalassa, aika uskomatonta… Onpahan edes jotain mitä syyttää. Salaa melkein toivon flunssaa tai muuta, olen niin hermona.

Ja velttona menen loppuajan. En ole juossut enää ja tuskin juoksenkaan. Hiukan suunnittelin että kävisin täällä salilla, mutta koska meillä on all outclusive -hotelli en piheyksissäni taida viitsiä. Eihän se kallis ole, mutta tekosyy on hyvä, eikö?

Harkitsin tekeväni pari lihaskuntoliikettä, mutku väsyttää. Rankkaa tämä makaaminen! Taidan keskittyä tankkaukseen: syön Nutellaa suoraan purkista. Jos se ei jeesaa, niin mikä sitten!

Huomenna pitäisi saada numerolaput käteen, ja toivon mukaan myös jotakin ohjeistusta. Toistaiseksi en tiedä mistään mitään, mikä ei varsinaisesti hermoiluun auta. Tosin välistä olen ihan hilpeä ja iloinen: melko pian se on ohi!

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

***

I’m resting and loading with Nutella. Well it has carbs, doesn’t it? I’m not sick (yet) and only injuries I have developed are few blisters. So everything is quite ok if my panicing doesn’t count…