Pieni ja vihreä personal trainer
Lähdin ns. soitellen sotaan sen 100 punnerruksen haasteen kanssa. Muutama sarja muutamia punnerruksia parina iltana viikossa, pikkujuttu. Testi meni hyvin. Ensimmäinen treeni meni hyvin, tai no, hiukan väsähdin. Mutta jo toinen, voi ei. Kolmatta, jonka aika on tänään, en halua edes ajatella.
Tajusin, että olin lähtenyt liikkeelle väärästä viikosta, ja se raskaalta tuntunut sarja olikin tarkoitettu sellaisille, jotka saivat tehtyä alkutestissä noin puolet vähemmän punnerruksia kuin minä. Siirryin oikeaan kohtaan ohjelmassa, ja kamalaa miten rankka se on. En jaksa tehdä tarpeeksi toistoja! En selviä koko treeniohjelmasta! Ei tästä tule mitään!
Jos minulla olisi personal trainer, niin tällaisina epätoivon hetkinä voisin soittaa hänelle ja kuulla lohdun sekä kannustuksen sanoja. Koska minulla ei ole personal traineria, soitan Yodalle. Noin niin kuin kuvainnollisesti. Tai siis ei oikeasti kuvainnollisesti, mutta sitten pidätte minua sekopäänä, joten kuvainnollisesti siis.
Minä: Ei tästä tule mitään!
Yoda:
Kuva täältä.
Minä: En edisty yhtään! En jaksa!
Yoda:
Kuva täältä.
Minä: Ei sen ohjelman kanssa voi niin tarkkaa olla. Teen sen verran mitä jaksan.
Yoda:
Minä: Mitä ihmeen järkeä tässä koko hommassa muka on?! Ohjelma on liian vaikea, haluan lopettaa.
Yoda:
Minä: No minä yritän jos tästä nyt jotain tulee.
Yoda:
Kuva täältä.
Minä: Mutta kun olen niin heikko ja huono!
Yoda:
Jatkan treeniohjelmaa. For my ally is the Force. And a powerful ally it is.
***
Yoda is my personal trainer.