Puolimaraton @Tampere maraton

Kyllä pääsi yllättämään puolimaraton Tampereella! Se oli ensimmäinen puolikas tänä vuonna, johon lähdin edes suunnilleen tosissani. Toukokuun HCR oli tarkoitus keskeyttää, ja lopulta hölkkäilin sen läpi toiseksi huonoimmalla ajallani ikinä, ja kesäkuisessa HHM:ssa olin mukana jäniksenä.

Kovin kummoista tulosta en Tampere maratonin puolikkaalta odottanut. Juoksutreenit ovat olleet suunnilleen nollassa tammikuun lopusta lähtien jalan oikuttelun takia. Pari hassua lenkkiä on tullut juostua, sellaista neljää kilometriä kerralla ja ehkä jollain reilun seitsemän minuutin kilsavauhdilla. Tästä huolimatta juoksin sekä Terässiassa että Helsinki City Triathlonissa yllättävän kovaa. Siis en kovaa ollenkaan, mutta sekä tasooni että treenaamattomuuteeni nähden hyvin. Kolmisen viikoa riivanneen flunssan jämät epäilyttivät, enkä tiennyt yhtään mitä odottaa.

Mitali oli tosi hieno!

Lähdin Tampereelle aamulla bussilla, ja nukuin koko matkan. Onneksi kisapaketin sai aivan linja-autoaseman vierestä Koskikeskuksesta, kun olin vähän pöllämystyneenä perillä. Myös vaatteidenvaihto ja startti (sekä maali) olivat samoilla nurkilla Ratinan stadionilla, joten siirtymisiin ei mennyt aikaa, eikä tarvinnut palloilla eksyneenä ympäriinsä.

Stadionilla oli hyvin pukuhuonetilaa ja vessoja olisi riittänyt paljon suurempaankin tapahtumaan, mikä oli todella positiivinen yllätys, yleensähän lähtöä odotellessa eniten aikaa menee vessajonossa hätääntyneenä kelloa vilkuillen.

Lähdössä tuntui jotenkin siltä, että en oikeastaan tullut ajatelleeksi mitä olen tekemässä. Kai nämä vaan arkipäiväistyvät vähitellen, ja ehkä se on hyväkin, että ei koko aikaa panikoi hullun lailla. Silti mietin, että mitä järkeä oli lähteä harjoittelematta puolikkaalle.

Jotta pysyisin vähän tolkussa vauhdistani, käytin mobiilisovellusta ajan ja matkan mittaamiseen. Se vain, että olin laittanut sen päälle jo ennen lähtöäni, joten sen antamasta keskiarvovauhdista ei saanut tolkkua. Juoksu kulki yllättävän hyvin, vaikka matkan pituus vähän ahdisti. Yritin olla ajattelematta sitä, etten ollut treenannut käytännössä kahdeksaan kuukauteen, mutta väkisin se hiipi mieleen. Tuntui, että kaikki muut osallistujat kirmasivat kevyesti ohitse.

Vähän myöhemmin se ei haitannut, nauratti vain kun noin kahdeksassa kilometrissä 3:30 jänis seuraajineen tuli ja meni hirveää vauhtia. Kympin kohdalle tulin omien mittalaitteitteni mukaan vähän vajaassa tunnissa: tulospalvelun kympin väliaika oli yli tunnin, mutta mielestäni ne matot kyllä olivat puolimatkassa.

Toinen kierros kuumotti hieman, mutta lähti silti ihan mukavasti liikkeelle. Jossakin 14 kilometrin kohdalla puhelimeni alkoi soida jatkuvalla syötöllä, ja lopulta päädyin vastaamaan siihen jotta häiriköinti loppuisi. Seuraavan kilometrin jolkotinkin keskustellen ensin aikuisten limpparia nauttineiden asiakkaiden kanssa (joiden mielestä ei ollut lainkaan outoa, että olin ihan hengästynyt) ja sitten työkaveria tilanteesta informoiden. Oli varmaan sellainen olo kuin Stubbilla!

Huomasin, että jostain syystä tämä tapahtuma virkisti minua kovasti, ja juoksu tuntui paljon kevyemmältä. Sitten tajusin, että puhelimessa roikkuminen oli katkaissut juoksusovelluksen toiminnan, eikä robottimainen nainen enää ilmoittanut väliaikojani. Olen aiemminkin huomannut, että vaikka lähtisin juoksemaan aikaa, lopahtaa kiinnostukseni jossain vaiheessa matkaa. Tälläkin kertaa puuhasta tuli mukavampaa kun lopetin ajan miettimisen.

17 kilometrin jälkeen aloin olla fyysisesti aika väsynyt, mutta juuri siinä vaiheessa olen yleensäkin uuvahtanut vaikka olisin treenannutkin. En siis pitänyt asiaa kovinkaan huolettavana. Akillesjänne ilmoitteli olemassaolostaan melko tiuhaan, ja aloin yhtäkkiä pelätä, että nyt se napsahtaa. Matkaa oli kuitekin niin vähän jäljellä, että mietin että kai se tämän verran kestää…

20 kilsan kyltti ilahdutti kovasti, olin jo aika väsynyt. En kuitenkaan niin väsynyt, ettenkö olisi jaksanut pikkuisen kiristää tahtia. Maaliin saavuttuani piti ihan mennä istuskelemaan toviksi. Stadionin kellosta päättelin, että olin selviytynyt matkasta alle 2:10 ajassa, mikä oli melkoinen yllätys. Enkastakaan ei jääty kovin kauaksi, mikä ihmetyttää kovasti. En ole edes korvannut juoksua millään aerobisella, muuta kuin vesijuoksemalla kesällä, mutta en sitäkään ehtinyt tehdä kuin joitain kertoja!

Päivälle osui erinomainen sää, ja reitti oli oikein kiva juostava, mitkä varmasti selittävät osaltaan. Tykkään myös juosta luuppia, jostain syystä se kakkoskierros tuntuu aina ensimmäistä lyhyemmältä! Reitti oli tosiaan tasainen, matkalla oli vain pari ylämäkeä ja niiden vastapainoksi muun muassa tosi pitkä, mukava myötäle. Maisemat olivat oikein kivat, iso osa reitistä meni veden äärellä ja puistomaisilla alueilla. Tapahtumassa oli siis sekä kokonainen että puolikas ja lisäksi kympin juoksu ja maratonviesti. Maraton lähti ensin ja puolikas myöhemmin perään, mikä on mielestäni ainoa oikea tapa hoitaa ne kisat, joissa on molemmat matkat.

Kokonaisuutena Tampere maratonista jäi todella positiivinen vaikutelma. Tapahtuma oli hyvin järjestetty, kaikki toimi ja vapaaehtoiset olivat erittäin mukavia. Reitin varrella olleet toimitsijat kannustivat innokkaasti, mikä ei todellakaan ole itsestäänselvyys. Ja maalissa sai kahvia ja pullaa!

Hehkutin Facebookn chatissakin.

Oli siis kaikin puolin onnistunut reissu puolikkaalle Tampereelle! Mutta edelleen ihmetyttää, miten on mahdollista se, etteivät kuntoni ja vauhtini ole rapistuneet käytännössä laisinkaan? Hieman tässä miettii myös, onko treenaamisella aikaisemmin ollut mitään merkitystä, kun treenaamattomuudella ei tunnu olevan! Kerta kaikkisen mystistä. Jälkikäteen treenitauon kyllä huomasi: jalkani ovat olleet tosi kipeät, tyyliin sellaiset kuin ihka ensimmäisen puolikkaan jälkeen…

P.S. Sinä lukijani, joka tulit moikkaamaan maalissa, Elisahan se oli? Tsemppiä Berliiniin, selviät siitä ihan varmasti!!!

Osallistuin tapahtumaan Tampere maratonin kustannuksella.

***

I ran half marathon in Tampere and was very surprised how well it went despite my training pause. The race was very well organized and the route nice and fast with beautiful views. I can warmly recommend Tampere maraton!