Pyhäinpäivätankoilukuva

Alan selvästikin erikoistua pidemmän puoleisiin yhdysanoihin, minkä juoksukirjaesittelysarjaani seuranneet ovat saattaneet huomata. Nyt ei kuitenkaan ole luvassa kirjaesittelyä vaan ihastuttava tankopose (asento ei vaan ole yhtä hyvä sana. Voisikohan käyttää asanaa, niin kuin joogassa? Tankoasana. Vau.).

Eilen tuli pitkästä aikaa tankoiltua oikein pidemmän kaavan mukaan. Kaava lähti venymään, kun löysin netistä tosi kauniin asennon kokeiltavaksi. Se ei ole mitenkään erityisen haastava, ei vaadi paljoa voimaa, notkeutta eikä rohkeuttakaan (jotka ovat ne asiat, mitkä tuppaavat estämään hidastamaan uusien liikkeiden oppimistani), mutta aikaa meni. Ymmärrysrajoitteisena jouduin kokeilemaan aika helkutin monta kertaa, ennen kuin sain asennosta kauniin. Onnistui lopulta, ja sain jopa asiasta ei-yhtään-kiinnostuneen kuvaajani räpsäisemään siitä otoksen, joten olkaapa hyvät.

Vähän vielä Halloween-tunnelmaa kaupan päälle: niin järkyt kuvankäsittelyefektit että itseänikin pelottaa.

Aika kiva, vai mitä? Tuli muuten myös aika kiva mustelma käsivarteen…

***

I spent the long hours of All Saints’s Day practising this beautiful pose. It’s not that difficult though, as it does not require much strenght, flexibility nor bravery. But a sense of beauty is vital, which I seem to lack… Managed finally, but got a massive bruise on my arm.