Seksiä peliin kentällä!

Aluksi pahoitteluni otsikosta. En voinut vastustaa kiusausta.

Sitten varsinaiseen aiheeseen. Kävin äskettäin aerobicissa, tarkalleen ottaen strip aerobicissa. Strip aerobic on aiemmin Elixian vakkariohjelmistoon kuulunut laji, jossa perus askelkuvioinnin ja pomppimisen lisäksi myös vetkutellaan lanteita jumppakepin ympärillä ja viskotaan hiuksia niskat väärällään. Varsin hauskaa puuhaa siis. Laji on käsittääkseni ollut pois ohjelmistosta, mutta teki paluun itsenäisyyspäivän pikkujoulutansseihin. Ja veti muuten salin täyteen.

Kuva nyysitty netistä täältä. Twerkkausvideoista sun muista huolimatta häveliäisyys esti kuvittamasta tätä postausta omilla kuvillani.

Kun Elixia lanseerasi strip aerobicin useampi vuosi sitten, siitä kirjoitettiin paljon lehdissä. Iltapäivälehdissä huudeltiin että uu kuumaa, ja Imagessa oli muistaakseni Virpi Salmen kriittinen artikkeli siitä ja tankotanssista. Artikkelin pointti tuli mieleeni yrittäessäni synkronoida lanteitani ja jumppakeppiä pyörähtämään mahdollisimman läheltä toisiaan: pitääkö naisen olla treenatessaankin seksikäs?

Siltähän strip aerobic pintapuolisesti katsottuna vaikuttaa. Samaa viestiä on myös some ja muu media täynnä. Fitspo-kuvissa on kauniskasvoisia naisia pyöreät takamukset pystyssä kohti kameraa tai hikipisaroita kimmeltävät kiinteät vatsat paljastettuina. Meikki on toki virheetön, huulet raollaan ja pitkät hiukset hulmuavat mieluiten auki. Naistenlehdissä esitellään ”salin kuumimman kissan treenikuteet”.

Aika helppo on tulkita, että naisen tehtävä on olla seksikäs, aina ja joka paikassa. Eri asia sitten on kuinka moni tästä tietoisesti välittää, mutta ei voi väittää, etteikö tätä viestiä meille annettaisi. Ja kun jotain toitotetaan, alkaa se usein vaikuttaa käyttäytymiseemme ja ajatuksiimme.

Ovatko sitten strip aerobic -tunnit seksikkyyspainostuksen törkeä ilmentymä? En usko. Uskon, että naiset haluavat käydä strip aerobicissa koska se on heistä hauskaa, ei siksi, että he kokisivat toteuttavansa seksikkyyden vaatimusta – tai edes kokisivat itsensä siellä kovinkaan kuumiksi. Tunneilla noudatettava liikekieli on hyvin kliseisesti ”seksikästä”: lantion pyörittelyä, hiusten heiluttelua, vartalon kaarien sivelemistä kädellä ja niin edelleen. Se on eräänlaista karnevalisoitua seksikkyyttä, tää olis nyt niinku hottis -roolileikkiä.

Vaikka kulttuurissamme on paine olla seksikäs, ei tavallisella naisella oikeastaan ole mahdollisuutta ilmentää tuota kliseistä musiikkivideoseksikkyyttä julkisesti juuri missään ilman että sitä paheksuttaisiin tai ilman, että se saattaisi johtaa muihin ongelmiin. Aerobicsali täynnä pelkkiä naisia ja ohjaaja näyttämässä, mitä tehdä, on turvallinen ympäristö leikkiä Beyoncéa.

Samalla tavoin kuin monet pienet tytöt tahtovat leikkiä prinsessoja, koska prinsessat ovat kauniita ja ihania, voi aikuisista naisista olla hauskaa ketkua kuumasti. Jos kerran meille syötetään, että ketkujat ovat kauniita ja tavoiteltavia, on toki mukava tuntea itsensä välillä sellaiseksi. Kliseisyydestä ja mahdollisesta normittavuudesta huolimatta.

Tästä huolimatta se normittavuus, seksikkyyden pakko, mietityttää. Kuten alussa mainitsin, strip aerobic tosiaan puhutti silloin kun se lanseerattiin. Vieläkö puhuttaisi? Jotenkin en usko. Juuri fitspo-kuvien ja musiikkivideoiden myötä vähäpukeisen vartalon esittelemisestä on tullut niin normaalia joka naisen puuhaa, että kukaan ei jaksa korvaansa lotkauttaa tunnille, jossa vähän keikutetaan takamusta tai kontataan lattialla.

Kuva täältä.

Tankotanssi aiheutti aikoinaan kiivastakin keskustelua. Vaan onko kukaan enää aikoihin kuullut siitä puhuttavan stripparien touhuna tai jotenkin moraalittomana lajina? Tankotanssin aktiivisena puolestapuhujana olen vuosia toiminut sen eteen, että lajista lakattaisiin puhumasta ”seksitanssina”. Mutta en olisi ikinä uskonut, että se käy tällä tavoin.

En edelleenkään usko, että läheskään kaikki tietävät strippiluolien tankotanssin ja tanssistudioiden tankotanssin olevan aivan erilaisia lajeja. Heitä ei vain enää kiinnosta. Puolialastomassa tai vihjailevassa tanssimisessa ei ole nykyään mitään hätkähdyttävää. Tavallaan se on aika hätkähdyttävää.

Joitain vuosia sitten voitiin keskustella siitä, asettaako seksikäs liikuntatunti paineita tai aiheuttaako se ongelmia naiskuvaan. Nykyisin olemme hyväksyneet bikinikuvat ja twerkkausvideot osaksi ihan jokanaisen someläsnäoloa ilman kummoistakaan kyseenalaistamista. Tavallaan julkinen seksuaalisuuden esittäminen ja ruumiillisuus on demokratisoitunut: jokainen voi olla se salin kuumin kissa vähintään omassa instafeedissään. Ehkä yhä suurempi osa naisista voi tuntea olevansa se oman elämänsä Beyoncé, mikä on tietysti hyvä juttu.

Toivoa sopii, että muistamme Beyoncénkin olevan aika paljon muuta kuin vain paljastavissa asuissa kiemurteleva vartalo.

***

Few years ago such sports as strip aerobics and pole dancing caused quite a lot of conversation. Today we are so used to half naked fitspo pics and twerking that no-one raises an eyebrow. I find this confusing. I think that ”sexy dancing” is much fun but I also think that it’s little bit weird how nowadays being scantily clad and doing racy moves is considered normal, and even almost compulsory.