Syö, paastoa ja elä pitempään – vai riittäisikö normaali kohtuus?
Yle Areenassa on katsottavissa vielä kotvan dokumentti Syö, paastoa ja elä pitempään, josta Ninan palstalla jo keskusteltiinkin. Prisma-dokkarin mukaan 100 000 ihmistä noudattaa dieettiä, jossa on vähän kaloreita mutta paljon ravintoaineita. Ajatus kuulostaa jossain määrin järkevältä siihen asti, kunnes dokumentin esimerkkihenkilö aamiaista kootessaan heittää omenan pois ja syö siitä ainoastaan kuoret.
Dokkarissa esiteltävän teorian mukaan ”ajoittainen rankka paasto tekee hyvää aivotoiminnalle ja pienentää todennäköisyyttä saada diabetes tai sairastua Alzheimerin tai Parkinsonin tauteihin tai dementiaan. Paaston on todettu myös vähentävän kehosta hormoneja, jotka kiihdyttävät ikääntymistä.” Itse mietin, että mikä merkitys rajoittamisella on terveellisesti syövälle ja liikkuvalle ihmiselle? Dokumentin tekijä-koekaniini Michael Mosleyn rasvaprosentti huiteli 30:ssä, ja arvo on eritoten miehelle korkea. Myös sisäelinrasvaa oli huimasti. On selvää, että moisia lukemia ei hankita syömällä terveellisesti ja liikkumalla runsaasti, joten melkeinpä temppu kuin temppu olisi saattanut hänen arvojaan parantaa.
Neljän päivän paastoamisen hyöty kesti vain hetken, ja paaston toteuttaminen oli henkisesti rankkaa. Näin unta, että söin voileivän ja tunsin kamalaa syyllisyyttä, Mosley sanoi.
Noni vähän sipsiä siitä. Kuva täältä.
Siksi hän testasi 5/2 -mallia, mikä tarkoitti joka viikko kahta 600 kalorin päivää ja muutoin normaalia syömistä. Hän laihtui yli 6 kiloa ja rasvaprosentti laski 10 prosenttiyksikköä. Tosin mittausvälineet eivät olleet luotettavia, sillä Mosleyn loppurasvaprosentti mitattiin kotivaa’alla. Kuten neljän päivän paasto, myös 5/2 laski veren rasva- ja glukoosiarvoja sekä IGF-1 kasvuhormonitasoja, mikä tarkoittaa sairastumisriskin pienentymistä.
Vuoropäiväpaastolla siis laihtui ja veren rasva-arvot paranivat. Myös verenpaine laski. Eläinkokeiden mukaan menetelmä on terveellinen ja turvallinen. Niin kauan kuin kalorit rajoittaa 400-600 kaloriin paastopäivänä, saa ruokapäivänä syödä mitä tahansa. Terveyden kannalta siis. Hullu ahmininen ruokapäivänä tietysti lihottaisi ihan normaaliin malliin, mikäli kalorien kokonaissaanti olisi plussalla kulutukseen nähden. Tutkimuksen mukaan koehenkilöt eivät kuitenkaan yltyneet ahmimaan, vaan söivät vain noin 10% yli päivän kulutuksen. Paastopäivinä he saivat energiaa vain 25% tarpeestaan.
Hiirikokeiden perusteella vaikuttaa siltä, että kalorien saannin rajoittaminen voisi vaikuttaa myös aivojen toimintaan paljon. Paastoaminen voi vähentää Alzheimerin taudin, dementian ja muistiongelmien riskiä. Nälkäkuuri laukaisee hiirillä sen, että aivot muodostavat uusia hermosoluja, sillä nälkäisen kannattaa tehostaa aivotoimintojaan löytääkseen ruokaa. Dokkarin mukaan vuoropäiväpaasto vaikuttaisi olevan tehokkaampaa kuin jatkuva nälässä oleminen. Tutkimus tosin pätee toistaiseksi todistetusti vain hiiriin, ja aiemmat ihmiskokeet osoittavat, että aivotoiminnot kärsivät, jos kärsii nälästä.
Kuuluisin kalorien rajoittamiseen liittyvä koe on Minnessota starvation experiment, joka tehtiin vapaaehtoisille nuorille miehille 1940-luvulla. Siinä huomattiin vähäisen energiansaannin johtavan masennukseen, ajatusten pyörimiseen ruoan ja ruumiin ympärillä, itsensä vahingoittamiseen, eristäytymiseen ja kognitiivisten kykyjen heikkenemiseen. Tosin Minnessotan kokeessa ruoan saantia rajoitettiin pidemmäksi aikaa, joten pätkittäinen paasto ei välttämättä vastaavia oireita aiheuta. Hieman kyllä epäilen, sen verran kärttyinen ja jumissa itse olen, jos ateria jää väliin! Eikä tosiaan voi jättää huomiotta sitä, että terveet nuoret miehet alkoivat käyttäytyä kuin anorektikot ainoastaan sillä muuttujalla, että heidän ravinnonsaantiaan rajoitettiin. Tämä kuulostaa turhan hasardilta asialta alkaa leikitellä.
Toisaalta parin päivän paastoaminen kuulostaa luonnolliselta, sillä ennen muinoin ruokaa ei ollut mielin määrin saatavilla. Ja onhan vapaaehtoinen paastoaminen on kuulunut normaaliin syömiskäyttäytymiseen sekä viikko- että vuositasolla, jos ajatellaan vaikka uskontoon liittyviä paastokausia. Lisäksi tavoitteena syömisen ja paastoamisen vuorottelulle oli mahdollisimman hyvä toimintakyky ja terveys mahdollisimman pitkään, ei 140 vuoden ikä tai epäterveellinen laihuus.
Menetelmä kuulostaa ihan harkitsemisen arvoiselta, mutta monitahoisiahan nämä kysymykset aina ovat. Esimerkiksi ruoan sosiaalista ja kulttuurista merkitystä ei voi jättää huomiotta, ja mikäli suomenruotsalaisten elinaikaodotuksista voi jotakin päätellä, on perheiden ja ystävien kokoontuminen yhdessä syömään suorastaan terveydelle välttämätöntä. Mikäli syö kovin eri tavalla, pahimmassa tapauksessa eristyy yhteisöstä.
Tosin itsestäni tuntuu rapujuhlien jälkeen siltä, että odotettava elinikäni lyheni vähintään seitsemällä vuodella. Kuva täältä.
Mietin myös, että miten 5/2 -ruokavalioon suhteutetaan tavoitteellinen treenaaminen? Treenipäivänä täytyy saada syödä, eihän hommasta muuten mitään tule. En myöskään haluaisi pitää paastopäivää lepopäivänä, koska silloinhan kroppa korjaa itseään entistä ehommaksi, ja onnistuuko se, jos ravintoa ei ole rakennusaineiksi tarjolla?
Irvileuka voisi lisäksi miettiä, että onko vähäkalorinen, mutta pitkä elämä elämisen arvoista? Ennemmin huomauttaisin kuitenkin, että tuleeko muka jollekulle yllätyksenä se, että mitä tahansa miten paljon tahansa syötynä ei ole tie optimiterveyteen? Jotenkin tuntuu, että se tavallisen tylsä kohtuus olisi edelleen paras ratkaisu.
***
Less calories, more healthy years? Maybe, says researchs documented by Michael Mosley. I’m feeling controversial but maybe it’s because I’m such a glutton gourmand.