Tänään treenaan syömistä

Minulla olisi periaatteessa ollut lepopäivä tänään, mutta en raatsi ihan veltoksi heittäytyä. Tällä ”kisakaudella” on juostavana vielä yksi puolikas, osittain siksi, että yritän epätoivon vimmalla hakea jotakin kokemuksen tuomaa varmuutta sitä kokonaista maratonia varten. Noinko auttaa, en tiedä. Varan vuoksi kuitenkin, onpahan sitten jotain millä rauhoitella itseään. Koska mitään ei kannata jättää sattuman varaan, treenaan myös syömistä. Ja se onkin sellainen osa-alue, mitä ei sovi laiminlyödä. Mitkään puolikkaita varten tehdyt tankkaukset eivät todellakaan riitä. Siksi on harjoitettava hiilarinmättökykyä jo näin muutamaa kuukautta etukäteen.

Millään syksyn pimeydessä yltyvällä makeanhimollahan ei sitten ole tämän kanssa mitään tekemistä. Vakavalla asialla tässä ollaan.

Omenapiirakka tuoksuu valmiilta. Poistun sen ja alkoholittoman olueni pariin. (Kyllä, alkoholittoman. Kuten sanoin, tässä ollaan vakavalla asialla eikä huvittelemassa. Tai saattaa myös olla, että mies osti sen vahingossa.)