Testissä crossfit

Saa olla melkoinen syy, että herätyskelloni soi kello seitsemältä lauantaiaamuna. Sellainen, kuin CrossFit Central Helsingin ilmainen kokeilutunti. Ilmoittauduin sinne jo joskus viime vuoden puolella, ja sairastumisen takia jouduin vielä lykkäämään osallistumista pidemmälle. Yöllä näin painajaisia, sen verran pelotti.

Crossfit on siis monipuolinen laji, jonka harjoitteluun kuuluuvat muun muassa painonnostoliikkeet, erilaiset voimisteluliikkeet, kuten leuanveto, punnerrus ja käsilläseisontapunnerrus. Lisäksi kahvakuulaliikkeet, soutu ja juoksu kuuluvat repertuaariin. Tarkoituksena on taata harjoittelun tasapainoisuus, suuri osa muista lajeistahan on aika yksipuolisesti kehittäviä.

CrossFit Central Helsingin treenitila sijaitsee Jätkäsaaressa, vähän piilossa, mutta ihan kivasti pääsi perille kasin ratikalla. Firman nettisivuilla on myös hyvin jeesaavat ohjeet, joilla Bunkkeriin löytää.

Perillä testaajaporukkaa katsoessani olin että huh heijaa, hämmentävän kovakuntoisen näköistä veijaria nimittäin oli mestoille ilmaantunut, itse olin veltoimmasta päästä ja varmaan myös huonokuntoisin. Vaikka sanovat lajin sopivan kaiken kuntoisille ja kaiken ikäisille, ei kokeilemaan ehkä uskaltaudu ihan jokainen. Tai sitten vaan osuin sattumalta moiseen joukkoon. Salin säännöllä no ego pärjäsi kyllä pitkälle, sillä jokaisen tuli tehdä harjoitukset oman tasonsa mukaisesti. Haastavimpiin juttuihin on olemassa tasoitus, jolla vasta-alkajakin suoriutuu niistä.

Ihan tähän asti ei päästy. Kuva täältä.

Allekirjoitettuamme vastuuvapautuslausekkeen (että no hard feelings jos satun kuolemaan treeneissä) ja lyhyen salin esittelyn jälkeen aloitimme lämmittelyn. Se oli simppeli, mutta tehokas: hölkättiin ja karhu- sekä mittarimatokäveltiin eestaas etu- ja takaperin. Tämän jälkeen harjoittelimme burbee- eli yleisliikettä, kahvakuulaheilautusta sekä askelkyykkyjä. Oikeaan suoritustapaan panostettiin: jos esimerkiksi yleisliikkeessä rinta ja reidet eivät koskisi maahan, ei kyseistä toistoa laskettaisi. Toimiva pelote, tässä vaiheessa tuntui siltä, että en halua tehdä yhtäkään ylimääräistä liikettä.

Kun muuvit olivat suunnilleen hanskassa, siirryimme tekemään niitä pareittain 10 minuutin ajan mahdollisimman monta kertaa. Yleisliikkeen 12 toistoa sai jakaa parin kanssa parhaaksi kokemallaan tavalla, ja sillä aikaa kun toinen eteni maton päästä päähän ja takaisin askelkyykkäämällä, toinen heilutti kahvakuulaa vastaavan ajan. Joten oli pakko yrittää kyykähdellä niin nopeasti kuin mahdollista. Mikä näillä lihassoluilla on siis toivottoman hitaasti. Ohjaaja sanoi crossfitin pureutuvan erityisesti heikkouksiin, joten tuollainen harjoitus oli siis minulle mitä sopivin. Itsekseenhän sitä tuppaa pääasiassa vahvistamaan vahvuuksiaan, koska se on helpompaa ja mukavampaa…

Kokonaisuutena tunti ei ollut järkyttävän rankka, mutta kyllä siinä tunsi tehneensä ja nyt reilu vuorokausi myöhemmin sattuu ihan kunnolla. (Sanovat sen johtuvan uudenlaisista ärsykkeistä eikä treenin tehosta, mutta en taida uskoa…!) Hämmästyksekseni huomasin tekeväni enemmän yleisliikkeitä, jotta parini ei tarvitsisi. Kaikkea sitä itsestään oppii kun tarpeeksi hikoilee.

Lopputulemana suosittelen kaikille, jotka haluavat treenata tehokkaasti ja simppelisti. Aikaa ei mene tolkuttomasti eikä homma vaadi mitään kikkailuja. Tietysti crossfit-treeniä voisi tehdä ihan issekseenkin, mutta eipä kyllä tule tehtyä, joten porukasta on kiistaton etu. Mikäli haluat testailemaan, niin ilmoittaudu ilmaiselle kokeilutunnille. Seuraavat vapaat ajat ovat valitettavasti vasta kesällä, ja on ramp-kurssista haaveileva joutuu odottelemaan täydessä epätietoisuudessa, mutta Herttoniemeen avattava uusi crossfit-sali helpottanee tilannetta.

P.S. Kadulla nähtyä: Reipas sauvakävelijä pisteli menemään, ja ilolientä nauttinut kanssakansalainen ryhtyi huutamaan hänelle jaksaa jaksaa -tyyppisiä kannustuksia sekä tarjosi virvoketta muovikassistaan: -Ota Karjala!
-En uskalla jos tulee doping-testi!, vastasi sauvoja. Olisipa sitä itsekin yhtä tilanteen tasalla.

***

I tried crossfit at CrossFit Center Helsinki. Simple, effective and fun – well at least afterwards.