Testissä Fustra
Jos luet naistenlehtiä, et ole voinut välttyä kuulemasta tästä uudehkosta suomalaisesta lajista. Lehtitietojen mukaan Fustraan on seonnut useampikin julkkis, ainakin Anna Perho, Noora Karma, Vicky Rosti ja Hanna Sumari. Ai mihin?
Fustrafinland-nettisivujen mukaan Fustra on palkittu harjoitusmetodi, jota käytetään parantamaan ryhtiä, lisäämään liikkuvuutta, kehittämään kehon hallintaa ja vahvistamaan keskivartaloa. Fustra sopii sekä laihduttajille, istumatyöläisille, niska- ja selkäkipuisille sekä muiden lajien harrastajille tukitreeniksi. Harjoittelun tarkoituksena on muun muassa korjata lihasepätasapainoa ja asentovirheitä sekä poistaa kipuja.
Kokeilin Fustraa näytetunnilla, jonka ohjasi Fustra personal traineriksi valmistunut kaverini Laura. Ihan ensimmäiseksi tunnilla haettiin oikeaa asentoa lattialla maaten, mikä ei ollut ihan helppo juttu, mutta onnistui ainakin sinne päin. Seuraavaksi sama kropan asento piti pitää crosstrainerilla astellessa, ja kuten kuvitella saattaa, enää se ei niin onnistunutkaan. Pito on hyvin samanlainen kuin baletissa: lantio alla, lavat tuettuina ja niska pitkänä. Muutenkin Fustra toi aika lailla mieleen baletin ja pilateksen, samalla tavalla kevyen näköistä hommaa, jossa sisäisesti tehdään kovasti työtä.
Tässä on takareisiliike työn alla. Ei ollut helppo. Ehkä siksi näytän lamaantuneelta.
Crossailun jälkeen tehtiin liikkuvuusharjoituksia, kuten eteentaivutuksia ja kyykkyjä, ja niiden jälkeen lihaskuntoharjoittelua. Oikean asennon pitäminen oli koko ajan keskiöissä, joten lihaskuntoharjoittelussa käytettiin hyvin pieniä, minulla kahden kilon, painoja. Lopuksi tein coretreeniä eli vatsa- ja selkälihasliikkeitä. Viimeiseksi palattiin vielä crossarille, jossa kuulemma haettu ryhti alkoi löytyä, mutta eipä sitä enää oikein jaksanut pitää.
Kaikessa oli hankalinta muistaa se asento. Tai pystyä siihen…mikäli lantio oli oikeassa paikassa, lähtivät hartiat jännittymään tai lavat lötköttämään. Monet liikkeet olivat haastavia tehdä oikein, vaikka sinällään olivatkin yksinkertaisia. Nopeasti huomasi, miten jumissa hartiaseutu oli, ja miten heikossa kunnossa syvät lihakset tuntuivat olevan. Oikeanlainen hengittäminenkin tuntui hankalalta, paitsi rytmittämisen osalta, myös siksi että lihakset kinnasivat niin paljon.
Liikeradat olivat suurimmaksi osaksi hyvin pieniä, vain siihen asti että asento pysyi edelleen oikeanlaisena. Siitä huolimatta tunti oli yllättävän rankka. Ei sellaisessa mielessä, että tehdessä olisi ollut aivan läkähtynyt, vaan siinä mielessä että lihakset väsyivät ihan tärisemiseen asti. Treenaaminen ei kuitenkaan uuvuttanut, vaan siitä tuli varsin virkistynyt olo. Oikein hämmentävän hyvä olo, vaikka harvemmin sitä kokee mitään kovin erikoisia tuntemuksia liikunnan jälkeen (vaikka kuulemma kaikki muut kokevat…)!
Laji sopii kaikille, koska mitään erityistä ei tarvinnut osata tai jaksaa, vaan kaikki liikkeet tehtiin oman liikkuvuuden ja pystymisen mukaan. Koska Fustra on yksilöharjoittelua, ohjaaja pystyy räätälöimään harjoitukset sopiviksi ja omia tavoitteita tukeviksi.
Kuvassa klassinen häpeähylje-asento johon menin kun en onnistunut tekemään vatsalihasliikettä ilman, että niska veti kenoon.
Kotimatkalla korjailin tyypillistä lysyryhtiäni taajaan, ja seuraavana päivänä oli lievää lihaskipua yläselän alueella. Vatsalihaksissa sen sijaan ei tuntunut vaikka ne olivat treenin aikana aika kovilla.
Fustra on siis suomalainen keksintö, ja voittanut Vuoden liikuntatuote -palkinnon 2012. Fustraa harjoitellaan henkilökohtaisesti ohjattuna, sillä liikkeet on hankala suorittaa teknisesti oikein yksin. Laji käy sekä muiden harrastusten tueksi että harjoitteluksi sinällään. Suositeltava harjoitustahti on kolmesti viikossa, sillä pitkät tauot saavat kropan palaamaan lötkyttelyyn ja unohtamaan oikean asennon. Fustraa on tarjolla joissain kuntokeskuksissa ympäri Suomen, lähimmän (sekä lisätietoa) löydät täältä.
***
I tried Finnish innovation Fustra. It was surprisingly difficult but made me feel really good. Read more about Fustra (in Finnish).