Vantaan puolikas (johon pitäisi olla tyytyväinen)

Kävin Vantaalla puolimaratonilla. En oikein tiedä, mitä mieltä siitä nyt olen. Juoksusta siis, Vantaasta mielipiteeni ei ole muuttunut. Kyllä siellä kerran vuoteen käy – tai useamminkin jos suunta on lentokentälle -, ja tiet ovat suurimalta osin mukavan tasaisia.

Edellisestä puolikkaastani on nyt kuukausi, ja siellähän tuli treenaamatta täpärä enkka. Tässä välissä kävin kolmesti vesijuoksemassa, ja se riitti Vantaalla sekä puolimaran enkkaan että epävirallisiin vitosen ja kympin ennätyksiin. Mitä mitä!

Hienoista tuloksista huolimatta vähän harmitti, kiittämätön kun olen. Ajattelin että nyt nyt NYT menee haamuraja rikki, mutta ei. Ensimmäisen kierroksen perusteella näytti siltä, että onnistuu ihan varmasti, mutta toisella hyydyin. Ihan fyysisesti, mutta alkoi sen verran pelottaa, että jäi ehkä päästäkin kiinni. Vatvoin olinko juossut ensimmäisen kierroksen liian kovaa ja riittäisivätkö voimani. Joka ylämäen kohdalla kummitteli Ateena mielessä kuin maksamaton hammaslääkärilasku. Semmoinen, josta on eräpäivä mennyt joku viikko sitten ja jossa lukee, että Tämä saatava on ulosottokelpoinen ilman oikeuden päätöstä, ja jota ei muista maksaa ja saa slaagin aina kun se tulee mieleen.

Juoksun jälkeenkin oli vähän säikähtänyt olo. Yleensä juoksen ilokseni, vaikka toki vähän koitan aikaa parannella silloin tällöin. Tällä kertaa olin ihan tosissani aikaa juoksemassa, eikä se ollut niin kivaa. Matkan varrelta en oikeastaan muista paljon mitään, huomio meni niin paljon siihen vauhdin ylläpitoon. Aluksi tosiaan meni helposti kovempaa kuin yleensä, sitten ei enää. Mitään varsinaista väsymystä ei tullut, kunhan sakkasin.

Kas tässä naamaavääntelyä laatuotoksessa, muuta ei irtoa kun kamera oli tärkeämmässä tehtävässä lapsen telinevoimistelukisoissa. Järjestäjän kuviin en osunut. En osu niihin melkein koskaan, missä lienee vika.

Sinänsä tämä oli kuitenkin onnistunut juoksu. Ennätyksen takia, ja muutenkin. Sää oli todella hyvä, tarjoilu pelasi ja mitään ongelmia ei matkalla tullut. Tästä sen huomaa, että ei pitäisi asettaa itselleen kovin tiukkoja tavoitteita, niin voisi olla vain iloinen ja tyytyväinen! Kolmisen minuuttia haluan tuosta vielä pois, sitten saa riittää ainakin toistaiseksi. Keskityn juoksemaan huvikseni ilman tiukkoja aikatavoitteita vaikka tapahtumissa juoksenkin.

Vantaa oli minulle tämän vuoden viides puolikas. Yhden tai kaksi meinasin vielä vetää, vaikka kauhistuttava Kaarina ei tällä hetkellä houkuta yhtään. Pitänee sinne kuitenkin lähteä… Intouduin myös Tampereen joulumaratonista taikka puolikkaasta 21.12., juoksun jälkeen saa kuulemma oikein jouluaterian!

***

I ran my fifth half marathon for this year today. It got a PR but still I’m a little bit disappointed. I started well and was sure I’d run about five minutes faster than last time, but I couldn’t. There’s still about three looong minutes I want to get rid of. And after that I’ll get rid of running times and concentrate on running just for fun.