Vielä vähän Berliinistä
Edellisessä postauksessa keskityin pelkästään itse maratonin juoksemiseen, mutta tulihan siellä muutakin tehtyä. Tässä vielä muutama juoksun ulkopuolinen otos.
Numerolaput ja muu kama maratonille haettiin exposta, joka sijaitsi käytöstä poistetulla Tempelhofin lentokentällä. Järjestelyt olivat hyvät, emmekä joutuneet jonottelemaan mitään, vaikka ilmoittautuneita oli se 40 000. Expossa olisi ollut todella paljon mielenkiintoista katsottavaa, mutta emme halunneet väsyttää jalkoja juoksua edeltävänä päivänä.
Tempelhofin kenttä on poistettu lentokäytöstä, mutta avattu virkistyskäyttöön, joten sinne pääsee pyöräilemään, lennättämään leijaa ja niin edelleen.
Myynnissä olevasta romppeesta eniten kiinnostivat nämä kuulokkeet, joiden luvattiin pysyvän korvissa liikkuessa, yleensä kun mitkään eivät pysy. Esittelijä pyöräytti luuria korvassa, ja käski vetää piuhasta: toden totta, sinne juuttuivat, siitä huolimatta että tuntuma oli hiukan epästabiili. Äänentoistossa ei minun korvaani ollut mitään valittamista, ja turvallisuuden takia taustahäly kuului läpi. Mallistosta löytyi myös kevlar-pinnoitettu versio, minkä kanssa ei kuulunut sitä ärsyttävää johtosuhinaa musiikin päälle. Jätin nämä vielä sille sijoilleen, mutta joudun ehkä palaamaan asialle jossakin nettikaupassa.
Väritkin olivat kivoja, ja kokoja löytyi eri korville.
Kevlar-päällysteiset johdot eivät kuulemma mene myöskään solmuun. Uskoisiko tuota?
Reittikartalla koristetulle seinälle sai jättää terveisensä ja kannustuksensa, sekä kuvata itsensä sen edessä. Expoon oli rahdattu myös pahvinen Brandenburgin portti.
En ole yhtään hermona. En siis yhtään, vaan luontevasti tässä hymyän.
Expossa tuli nälkä ja jano, ja Saksassa kun ollaan, tilanne ratkaistiin kaljalla ja makkaralla.
Se on alkoholitonta, muuten en olisi uskaltanut! Paikalta sai myös alkoholillista olutta, ja monille tuntui maistuvan.
Maratonin jälkeen kävimme syömässä White Trash Fast Food -ravintolassa. Ruoka oli hyvää, sitä todellakin oli riittävästi, ja hintataso oli kohtuullinen.
Elvispurilainen, ja erityisesti sen seuraukset naurattivat älyttömästi. Olin hiukan väsynyt.
Koska jalat tuntuivat yllättävän hyviltä, hiippailimme seuraavana päivänä kaupungilla. Adidas oli livauttanut osallistujapussukoihin keltaiset kumirannekorut. Rannekkeeseen olisi saanut stämpättyä oman aikansa Addun liikkeessä, mutta jono oli kymmeniä metrejä pitkä, niin en jaksanut odottaa. Enkä olisi enää voinutkaan tämän kuvan ottamisen jälkeen. Liikkeessä ei olisi saanut valokuvata, ja vartija otti hepulin räpsystäni. Hän jahtasi minua ovelle vaatien poistamaan kuvan, mutta enpäs poistanut häh häh hää.
Siitä sitten kaivamaan liikesalaisuudet esille ken kykenee.
Seuraavaksi otimme ohjelmaan nestetasapainon palauttamisen ja kävimme kahdessa eri Oktoberfestissä.
Perinneruoka taas palautti menetetyt kalorit.
Ulkona Alexanderplatzilla istuessa tuli kylmä, mutta onneksi MinnaM oli vinkannut viereisestä Humanasta, josta hain ulkoista lämmikettä sisäisen lisäksi. Villapaidan lisäksi löysin bailumekon! Himosin myös upeita 80-luvun nahkatakkeja, mutta hintaa oli vähän turhan paljon.
No tässä on nyt ihan alkoholiakin!
Oli kivaa! Ensi vuonna uudestaan jos arpaonni suosii…
***
Some photos from my Berlin marathon trip.