Yksin salilla

Tähän mennessä juhannuksen paras juttu on ollut se, että työaikasaldoa plussalle kerryttäneet konttoritoverit säntäsivät aikaisin jonottamaan maakuntiin johtaville teille ja minä kaupungissa pysyvä miinussaldoinen jäin taloon yksin. Ennen kaikkea jäin kuntosalille yksin.

Normaalisti salilla on aina joku, ja silloin siellä ei voi ihan rennosti olla, vaan pitää treenata rauhallisen sivistyneesti. Mitä nyt voisi vähän ähkiä, mutta en ole ähkijätyyppiä ollenkaan. Ohimennen todettakoon, että kaikenlainen puhkunta on äärimmäisen ärsyttävää, tekisi mieli huutaa että olkaa hiljaa kyllä tässä muihinkin sattuu, mutta meidän ei tarvitse tehdä siitä numeroa!

Ei tarvitse jaksaa jos ei tahdo – saati totella sääntöjä. Kuva täältä.

Voi mitä kaikkea voi touhuta kun on salilla yksin! Esimerkiksi lämmitellä crosstrainerilla niin että vaihtaa poljeskelusuuntaa miten sattuu, tekee täysin epäjärjestelmällisiä intervalleja sekä imitoi hiihtäjiä. Itsekseen on myös loistomahdollisuus kokeilla kaikkia niitä hankalia juttuja, joita ei viitsi tehdä muiden nähden jos ei vaikka onnistukaan, kuten nyt vetää leukoja jollain oudolla otteella.

Toisaalta joissain asioissa seurasta on hyötyä. Tänään hurjastelin penkkipunnertamalla yksinäni ensimmäisen kerran ikinä, mutta koska olin itsekseni, en uskaltanut laittaa tankoon hirveästi painoa. Mutta eipä tarvinnut noloilla ankeita minikiekkoja kun kukaan ei ollut näkemässä!

Yksin ei tarvitse kuunnella urpojen neuvoja vaan saa käyttää vempeleitä kuten parhaaksi näkee.

Muistui myös mieleen kuulemani juttu, että jossain tasapainojumpissa seistään polvillaan jumppapallon päällä. Liike on jäänyt vaivaamaan, sillä homma kuulostaa tosi hankalalta, ja tämä on juuri niitä juttuja joita ei tee mieli testata yleisön edessä. On nimittäin aika iso riski että pallo kimpoaakin alta ja päätyy lattialle ihmettelemään, kyllä nolottaisi. Joten pallo kintujen alle ja testaamaan: sujui, eikä ollut edes vaikeaa. En sitten tiedä, olisiko siinä pitänyt myös kyetä tekemään jotain, itse vain olla möllötin ja mietin, pitäisikö karata sirkukseen.

Toki piti myös kokeilla, että pystyykö sitä seisomaan päällään ja sheikkaamaan pebaa samanaikaisesti (vaikka sitä sirkusuraa ajatellen). Pystyin, joskin aika laimeasti. (Kyseinen moovi on on siis dancehall queen style -liike, en ole sentään niin häiriintynyt että keksisin moista itse.) Aivan harmittaa, että unohdin testata onnistuisivatko ns. stripparijalat, eli sivuille avattujen koipien aaltomainen heiluttelu samassa asennossa.

Harmi vain, etten tiennyt saavani salin omaan käyttööni, olisin pukeutunut näin. Kuva täältä.

Melkein jo lähdin tässä vaiheessa kotiin, mutta halusin hyödyntää vielä tanssisalia. Loikin siellä diagonaalisesti kaikki muistamani balettihypyt. Pas de ciseaux irtosi ihan kohtalaisesti, sen sijaan grand jete jotenkin tosi yllättävästi ei. Tömps.

Oli ratkiriemukasta. Pitäisiköhän ostaa oma sali. Pääsisi samalla niistä ähisijöistä eroon.

***

I was at the gym – alone. So my training today included trying difficult and potentially embarrassing things, like kneeling on a gym ball, ballet jumps and bootyshake on a headstand.