Heippati hei !
Oli aivan pakko kirjoittaa, kun on tylsää.
Sen voin sanoa, että on kyl hieman yksinäinen olo, vaikken koskaan ole yksin. Minulla on ihanin mies ja koira. Minulta ei puutu mitään. En ymmärrä, miksi minulla yhtäkkiä tuli tämä tunne, kun ei ole pitkään aikaan ollut alakuloinen. Silti minä jaksan omasta mielestäni loistavasti arkeakin. Mutta parin viikon valvominen saattaa ehkä hieman liittyä tähän kaikkeen.

Pari viikkoa, koko koulun alun olen sairastanut stressiä ja nukkunut todella huonosti. Kun videon vaihoin verkkoon, ni aloin stressata ensi kevään oppia. Eilen sitten sain kuulla, että toppi on ilmeisesti ensi syksynä ! 😮 En oikeasti tiennyt, miten tästä pääsisi tästä tunteesta. Nyt tuntuu, että sammun kohta täällä tunnilla.. -.- Odottavan aika on pitkä… Oottelen jo, että pääsisi lenkille Reetun kanssa. Joo, stressin aikana huomasin, että kävely auttaa. =) Siellä saa purkaa asioitaan askeleihin. Suosittelen kaikille, joilla on tolkuton stressi.

Viikonloppuna me Jonin kanssa ilmeisesti menemme hänen perheen omistuksessa olevaan mehtäkämppään. Ajattelin siellä nollata ihan kaikki ja vain nauttia rakkaan seurasta. =) Reetukin tulee tällä kertaa mukaan. Suunnittelin, että sitten kyllä kuulkaas kuvaillaan ! Ihanan tunnelmallinen ilta on jälleen tulossa. Mä niin rakastuin kodassa nukkumiseenkin Sodankylän reissulla ! =) <3

Nöörä~