Kohti vuosipäivää.

Kohta tulee kuluneeksi kolme vuotta edellisen pitkän suhteeni päättymisestä. Voisi melkein sanoa, että on juhlan paikka. Vai onko?

En ole enää varma ovatko itsenäisen, aikuisen naisen sinkkuvuodet juhlittu vai hävetty aihe. Iloitsen siitä, että saan rillutella vapaasti illat läpeensä, mennä kotiin kenen kanssa haluan ja herätä yksin ilman kenenkään toisen vaatimuksia ja odotuksia. Toisaalta taas takaraivossa tikittävät unelmat perheestä ja rakkaudesta, joita minulla ei ole.

Kolmeen vuoteen on mahtunut paljon seikkailuja, itkua, onnea, rakkauden alkuja, pettymyksiä, hienoja uusia ihmisiä ja myös niitä vähemmän hienoja. Yksinoleminen on mahdollistanut upeat seikkailut, keskustelut ja kasvamisen. Se on kuitenkin myös haalistanut muistot rakastumisen tunteesta, vierottanut kosketuksesta ja istuttanut ujouden siemenen syvälle.

Näinä vuosina on syntynyt myös monta tarinaa, jotka ovat opettaneet, suututtaneet ja naurattaneet monia, myös minua. Olen pohtinut monia deittailuun ja yksinolemiseen liittyviä asioita itsekseni ja ystävieni kanssa. Nyt palkitsen itseni näistä kolmesta vuodesta keräämällä ne parhaat palat tähän blogiin.

Ehkä joku tänne vielä löytää ja jakaa kanssani omat tarinansa. 🙂

Suhteet Oma elämä Rakkaus