Yöpaitani tuoksuu häneltä

En muistanut, kuinka hyvältä ihastuminen tuntuu. On lämmin olo säästä huolimatta, perhosia mahassa ja huulilla kestohymy maalattuna. Huolimatta siitä, että olen kuitenkin alle 25-vuotias, olin jo heittänyt toivon kaivoon ja henkisesti valmistautunut ikisinkkuuteen ja vanhapiikuuteen 30 kissan kanssa. Olin jopa hetken Tinderissä, mutta se tuotti itselleni vain pari uutta ystävää, yhden paniikkikohtauksen ja kasan tylsistyneitä hetkiä vetelemällä kuvia vasemmalle. En pidä siitä, että toisia arvostellaan 90% pelkän ulkonäön perusteella. Olin jo poistamassa Tinderiä, kun hyvä ystäväni halusi leikkitestata kyseistä ohjelmaa. Ystäväni tiesi (ja tietää) hyvin mies- ja naismakuni, joten annoin hänelle luvan leikkiä. Pian hän esitteli kuvaa ihan kivannäköisestä pojasta, jonka kanssa meillä oli kasa yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Luonnollisesti kaverini veti kuvan oikealle ja match taisi tulla heti ja ensimmäinen viesti samana yönä tai iltana. Tulimme hullun hyvin juttuun ja tavattiin suhteellisen pian. 

Nyt ollaan siinä tilanteessa, että yöpaitani tuoksuu häneltä ja minua hymyilyttää (ja kriiseilyttää). Päähäni hyppää jostain ajatus, että ehkä hän ei tykkään minusta, ehkä hän juoksee kohta pakoon pelosta, ja että kohta sattuu ja paljon. Joka kerralla kun tapaamme, nuo pelot katoavat. Yritänkin muistutella itselleni, että jos hän ei tykkäisi, emme näkisi. En viettäisi öitä hänen luonaan tai saisi nukkua hänen sylissään. Tässä tullaan taas siihen ikuiseen ongelmaan, että mieleni etsii jotain panikoitavaa. Välillä (tai usein) ihastumisen tunteesta on vaikea nauttia, kun pelottaa se mahdollisuus, että kohta sattuu ja paljon. Siitäkin pelosta pitäisi opetella pois. Tiedän, että minulla on paljon opittavaa miehistä, parisuhteista, luottamuksesta ja itsestäni. Onneksi suunta on koko ajan oikea. 

Heh. Hymyilyttää. Yöpaita tuoksuu hyvälle <3 

kuvat löysin weheartit:sta