Comme des enfants

Muistatko, kun olimme pieniä ja suurin huolenaiheemme oli, ehdimmekö pelata Final Fantasy VII:n läpi kesäloman aikana? Muistatko, kun olimme lapsia ja mietimme, riittääkö kolikot karkkipussiin kioskilta? Muistatko, kun olimme viattomia ja ihailimme aikuisia, niitä kaikkitietäviä aikuisia, jotka eivät pelänneet mitään? Toivoimme, että olisimme jo isoja, niitä voittamattomia, rohkeita, vahvoja ihmisiä. 

kuva on Banksyn ”Girl with a Balloon”

Tänään kaikki tuntuu erityisen vaikeelta ja mietin sitä, miten lapsena en jaksanut odottaa, että minusta tulisi jo aikuinen. Nyt 24-vuotiaana toivon, että voisin palata ajassa taaksepäin ja nauttia huolettomuuden tunteesta. Tai no, ei sekään ollut ihan huoletonta – kyllä lapsikin murehtii, mutta vain vähän eri tavalla ja eri asioista. Sitä murehti matikanläksyjä, Harry Potter -kirjojen loppuratkaisua ja synttärikutsujen vieraslistaa. 

Miksi lapsuus viedään meiltä niin nopeasti? Miksi pitää aikuistua mahdollisimman pian ja olla ”kaikkitietävä” ihmisolento? 

Nyt pitäisi olla ura, perhe ja vakaa talous. Pitäisi tietää, minne on elämänsä kanssa menossa ja mitä elämältään haluaa. Jos ollaan ihan rehellisiä, en tiedä vielä mitään muuta kuin sen, että haluan kirjoittaa, nähdä maailmaa ja haluan rakastaa. Onneksi, en taida olla ainoa, joka hieman hukassa yhteiskuntanormien keskellä. Ainakaan toivottavasti en ole.