Hitaasti hyvä tulee

Tein sen! Ylitin itseni, keräsin rohkeutta ja kysyin mieheltä, ollaanko eksklusiivisia. Noh, vastaus oli hieman mystinen, positiivinen, mutta mystinen. Itseäni ainakin pelottaa hyvin paljon avata ajatuksiani ja tunteitani. Koko ajan on kauhean haavoittuvainen olo ja tekisi mieli juosta karkuun niin nopeasti kuin mahdollista. Toisaalta taas on niin ihastunut, että välillä tuntuu kuin voisi jo mennä naimisiin ja hankkia kasan lapsia. Eli aivan järjetöntä siis! 

kuva on napattu täältä

(sarjakuvan piirtäjä, Sarah Andersen, on huumorintajuisin ja mahtavin sarjakuvataiteilija ikinä)

No niin, lopputulos on se, että mennään hitaasti eteenpäin, mikä on enemmän kuin hyvä juttu: sehän on loistava homma! Mutta miksi sitten kriiseilen? Tällä tapaa voi kasvattaa luottamusta hitaasti ja sitten kiirehtimättä tutustua toiseen. Ehkä (toivottavasti) kilpikonnatahti myös vähentää riskiä siitä, että koko parisuhde menee pilalle ennen kuin se ehtii edes alkamaan. Tykkään tästä miehestä hyvin paljon… hyvin hyvin hyvin paljon.

tämän kuvan löysin iPadilta, en muista mistä olen sen löytänyt =(

Eli! Kriisiä ei oikeasti ole. Kaikki on ihan loistavasti. Mies haluaa jatkaa eteenpäin kanssani. Toistetaan, se mies haluaa jatkaa eteenpäin kanssani. Siis oikeasti: se mies haluaa jatkaa kanssani. Saako tähän kohtaan sanoa, holy shit?! 

P.S. Viimeiset lauseet kirjoittaessani kriisitkin katosivat.