Hitaasti hyvä tulee

Tein sen! Ylitin itseni, keräsin rohkeutta ja kysyin mieheltä, ollaanko eksklusiivisia. Noh, vastaus oli hieman mystinen, positiivinen, mutta mystinen. Itseäni ainakin pelottaa hyvin paljon avata ajatuksiani ja tunteitani. Koko ajan on kauhean haavoittuvainen olo ja tekisi mieli juosta karkuun niin nopeasti kuin mahdollista. Toisaalta taas on niin ihastunut, että välillä tuntuu kuin voisi jo mennä naimisiin ja hankkia kasan lapsia. Eli aivan järjetöntä siis! 

image.jpg

kuva on napattu täältä

(sarjakuvan piirtäjä, Sarah Andersen, on huumorintajuisin ja mahtavin sarjakuvataiteilija ikinä)

No niin, lopputulos on se, että mennään hitaasti eteenpäin, mikä on enemmän kuin hyvä juttu: sehän on loistava homma! Mutta miksi sitten kriiseilen? Tällä tapaa voi kasvattaa luottamusta hitaasti ja sitten kiirehtimättä tutustua toiseen. Ehkä (toivottavasti) kilpikonnatahti myös vähentää riskiä siitä, että koko parisuhde menee pilalle ennen kuin se ehtii edes alkamaan. Tykkään tästä miehestä hyvin paljon… hyvin hyvin hyvin paljon.

image.jpg

tämän kuvan löysin iPadilta, en muista mistä olen sen löytänyt =(

Eli! Kriisiä ei oikeasti ole. Kaikki on ihan loistavasti. Mies haluaa jatkaa eteenpäin kanssani. Toistetaan, se mies haluaa jatkaa eteenpäin kanssani. Siis oikeasti: se mies haluaa jatkaa kanssani. Saako tähän kohtaan sanoa, holy shit?! 

P.S. Viimeiset lauseet kirjoittaessani kriisitkin katosivat. 

Suhteet Oma elämä Rakkaus

Kaksi karamellia lasketaan kai yhdeksi, jos ne ovat takertuneet toisiinsa?

candy-cupcake-cupcakes-cute-sweets-Favim.com-338500.jpg

Tänään on ihan pakko herkutella: karkkia, jäätelöä ja teetä hyvässä seurassa. Eilen oli sen verran väsyttävä ja kamala ilta, että tänään saan seikkailla sokeritaivaassa. Eilisiltana juna-asemalla tuntematon mies alkoi huutaa minulle ilman mitään syytä. Menin hyvin nopeasti paniikkiin, pyytelin anteeksi, vaikka en ollut tehnyt mitään väärää ja otin askeleita taaksepäin. Mies kuitekin käveli kohti, tökki ja jatkoi huutamistaan sekä solvaamista.

Tilanne pääsi siihen, että muuan ohikulkijakin huolestui ja juoksi meidän väliin. Hän huusi: ”Älä koske siihen naiseen, jätä hänet rauhaan!” Päihtynyt ahdistelijani hämääntyi ja minä juoksin paikalta itkien kotiin. Harmittelen vieläkin sitä, että en jäänyt kiittämään tuntematonta pelastajaani.

Mutta jos ollaan ihan rehellisiä, pelko lamauttaa. Tätini sanoi aamulla tilanteen kuulleessaan, että minun pitäisi hankkia sumutepullo. Ideanahan se on ihan hyvä, mutta tällaiset tilanteet ovat sen verran harvinaisia, että tulisiko sitä sitten ikinä käytettyä? Ja toiseksi, minä en ainakaan paniikissa osaa tehdä muuta, kuin pyydellä anteeksi sekä itkeä saati sitten ottaa mitään sumutepulloa laukusta ja suihkia menemään. 

Oli kuitekin ihana huomata, että tuntemattomat ihmiset jaksavat vielä välittää ja uskaltavat mennä uhkaaviin tilanteisiin väliin. Liian usein sitä kuulee tilanteista, joissa jotain pahaa tapahtuu eikä kukaan ohikulkija jäänyt auttamaan omilta kiireiltään. Hyvyyttä on vielä jäljellä. <3 

1341050-bigthumbnail.jpg

Minulla on kaksi ihanaa kissaa ja ne ovat opettaneet minulle muutaman erittäin tärkeän asian: jos nukuttaa, nuku. Jos on nälkä, syö (tai huuda ruokaa kunnes saat sitä). Jos leikityttää, leiki. Jos kaipaat syliin, kiipeä syliin. Kisut laittavat isensä ja oman terveytensä etusijalle, minkä minä unohdan tehdä liiankin usein. Aion kyllä kirjoittaa aiheesta myöhemmin lisää ja pohtia tätä syvemmin. Mutta sillä välin… Minun tekee mieli sokeria ja aion syödä sokeria.

large.jpg

P.S. Tänään aion kerätä rohkeutta ja kertoa ihastukseni kohteelle, jota olen nyt tapaillut ehkä noin kuukauden, että tykkään hänestä. Vaikka taitaa se olla jo ilmiselvää. Hih. 

Kuvat nappasin weheartit:sta

Suhteet Oma elämä Rakkaus Mieli