Pikapostikortti

Täällä sitä ollaan – Tukholmassa, tai no tarkalleen ottaen Arlandan lentokentällä tietenkin!

Heipat on nyt heipateltu ja lähtö suoritettu kunnialla. Nyt voin siis keskittyä täysillä saapumiseen, joka on vielä hieman kesken, koska jatkolentoni Jönköpingiin lähtee vasta reilun parin tunnin kuluttua.

 

 

Fiilis on todella helpottunut ja tiedän, että juuri näin asioiden piti (jälleen kerran) mennä: minun kuului tulla tänne. Ja huom. ajattelen näin jo nyt huolimatta siitä, etten vielä edes ole kaupungissa, jossa tulen asumaan eikä minulla ole harmainta haisua esimerkiksi niinkään konkreettisesta asiasta kuin tulevasta kodistani.

Tiedän, että asiat järjestyvät, ja pidän peukut pystyssä, että minua odottaa perillä ihana pikkuinen yksiö ja mahtava yliopisto.

 

 

P.S. Pidin lupaukseni ja aloin alusta asti hoitamaan asioita ruotsiksi. Tähän mennessä olen ennättänyt puhua jo neljän henkilön kanssa, pelastaa itseni eksymiseltä ja ostaa lounasta. (Turvatarkastuksessa oli kylläkin pakko vaihtaa englantiin, jottei tullut pissa housuun, kun en ymmärrät, mikä matkatavaroissani oli vikana.)

Från Anniina