Joulukalenteri

En ole koskaan innostunut joululahjojen ostosta syyskuussa, pipareiden leipomisesta lokakuussa tai kuusen koristelusta marraskuussa. Olen silti antanut muiden vouhottaa rauhassa, koska eihän se minulta ole pois. Tänä vuonna ennenaikainen hössötys on kuitenkin vähän hirvittänyt – jopa niin paljon, että lanseerasin sanavarastooni uuden termin: joulukeuliminen.

Huomasin ensimmäisiä ahdistuksen oireita, kun vanha työkaverini kertoi pari kuukautta sitten, että Prismaan oli jo ilmestynyt sesonkialue. Ymmärsin heti, miksi tieto kiristi kurkussani. Ei, syynä ei ollut orastava joulustressi vaan se, etten ollut vielä valmis aloittamaan lähtölaskentaa loppuvuodelle.

On todella hassu tunne toivoa yhtä aikaa ajan lentävän ja pysähtyvän. Olen laskenut huhtikuusta asti kuukausia lähtööni. Kuukaudet ovat muuttuneet viikoiksi ja pian aikayksikkönä toimivat jo päivät. Vaikka tiedän, että ensi vuosi tuo mukanaan mielettömiä kokemuksia ja täyttää varmasti monta unelmaani, on ajatus lentokoneeseen nousemisesta silti ajoittain vaikea.

 

 

Innostus alkaa kuitenkin hiljalleen ottaa niskalenkkiä haikeudesta. Yksi konkreettinen merkki tästä on se, että olen luovuttanut kiukkuisen taisteluni joulukeulimista vastaan. Korkkasin joulukalenterini viisi minuuttia kuun vaihtumisen jälkeen, ja ostin jopa pullon glögiäkin.

Melkein kaikki muuttoon liittyvät käytännön säädöt (paitsi muutto) on pyyhitty pois to do -listalta, joten minulla on vihdoin aikaa keskittyä rauhassa fiilistelemään. Monta kyyneltä tulee varmasti vielä vierähtämään ennen kuin laskeudun Jönköpingin lentokentälle, mutta tiedän, että ne kuuluvat asiaan ja ovat unelmieni arvoisia.

Från Anniina