Kirjekaveri

Minun on aina ollut helpompi ilmaista ajatuksiani ja tunteitani kirjoittamalla kuin puhumalla. En kuitenkaan koskaan ole onnistunut päiväkirjan pitämisessä viikkoa pidempään. Sen sijaan rakastan kirjoittaa kirjeitä.

Jos olin tehnyt pienenä töllön töitä (niin perheessämme oli tapana sanoa) tai minua vaivasi jokin hankala asia, kirjoitin siitä vanhemmilleni ja lähdin ulos leikkimään. Nykyisin minulla on tapana järjestellä päätäni kirjoittamalla kirjeitä, joita en koskaan lähetä. Omat ajatukset selkiytyvät, kun ne selittää, vaikka varsinaista vastaanottajaa ei olisikaan.

Elämäni vaikeimman kirjeen kirjoitin neljä vuotta sitten, kun isäni menehtyi. Kun yksi rakkaimmista ihmisistä riistetään elämästä varoittamatta, jää paljon sanomatta ja selvittämättä. En muista yhtäkään sanaa, jonka siihen kirjeeseen kirjoitin, mutta niiden asioiden sulkeminen siniseen kirjekuoreen oli elintärkeää selviytymiseni kannalta.

Kirjoittaminen on siis minulle tapa pitää itseni kasassa, mutta sen avulla voin myös fiilistellä elämän huikeimpia juttuja ja ihanimpia päiviä.
 

 

Tänään tilanne on se, että lennän 44 päivän päästä lähes vuodeksi Ruotsiin. Ensimmäiset viisi kuukautta on tarkoitus viettää vaihto-opiskeluiden merkeissä Jönköpingissä, ja kesäkuussa on lähes satavarmasti edessä muutto työharjoitteluun Tukholmaan – unelmieni kaupunkiin.

Tänne Suomeen jää perheeni lisäksi suuri joukko rakkaita ystäviä. Olen tottunut tapaamaan heitä päivittäin, joten varsinkin alussa voi tuntua oudolta, etten pysty jakamaan heidän kanssaan kasvokkain kaikkea sitä, mitä elämässäni tapahtuu.

Ensiksi ajattelin, että ratkaisisin pulman kirjoittamalla heille perinteisiä kirjeitä. Lörpötettävää tulee kuitenkin itseni tuntien olemaan todella paljon, joten se tulisi kalliiksi ja käteni kramppaisi. Lisäksi minulla on niin onnettoman epäselvä käsiala, ettei kukaan edes saisi selvää kirjeistäni.

Sitten sain toisen ajatuksen: alan kirjoittamaan sähköisiä kirjeitä, jotka voin lähettää yhdellä klikkauksella lähes kaikille elämäni ihmisille. Päätin siis perustaa tämän blogin.

Minusta olisi aivan mahtavaa, jos tämä ei jäisi vain yksipuoliseksi kirjeenvaihdoksi. Vastaanotan siis enemmän kuin mielelläni vastauksia sekä vanhoilta tutuilta että uusilta kirjekavereilta.

Alun perin tarkoitukseni oli aloittaa kirjeenvaihto vasta, kun olen asettunut uuteen asuinmaahani, mutta enhän minä malta odottaa. Kaikki minut tuntevat tietävät, etten ole järin kärsivällinen, kun innostun.

Avaan siis kirjekaveruuden jo nyt, vaikka tätä ensimmäistä kirjettä kirjottaessani olen vielä kotona Helsingissä.

Toivottavasti tekin innostutte tästä ideasta – ainakin pikkuisen!

Från Anniina