Tämä lomailu on ollut aivan uskomattoman jees. Tuntuu kuin olisin viettänyt viikonloppua kuukauden – olen saanut unohtaa ajan ja lähes kaikki muutkin rajoittavat asiat. Olen nukkunut, kun on väsyttänyt, syönyt, kun on nälättänyt ja bailannut, kun on bailatuttanut.

Viimeinen Helsinki-viikko oli juuri sellainen kuin halusin: paljon rakkaita ihmisiä, menoa ja meinikiä. Välissä ehdin onneksi myös vähän löhötä peiton alla ja paeta todellisuutta maailman kotoisimpaan paikkaan,  parvelleni.

Pelkäsin Helsingistä lähtemistä, mutta osasin yllättävän hyvin ignorata ajatuksen Pasilan asemalle saakka. Junaan hyppääminen ei ollut helppoa, mutta matkalla ymmärsin, että kaikki se, mitä jään niin kovin paljon ikävöimään, odottaa kyllä minua sitten, kun joskus palaan. Ihmisistä ei onneksi tarvitse olla erossa kuin fyysisesti, kiitos internetin ja tulevien reissujen, ja kaupunki pysyy kyllä paikallaan.

Loma ei loppunut Helsinkiin, vaan jatkan sitä muutaman päivän maalla äidin ja Kuopio-kavereiden hemmoteltavana. Varsinainen lähtö eli lennot ovat edessä sunnuntaina.

Jäljellä on vielä muutamat vaikeat jäähyväiset, mutta tiedän, että selviän niistäkin. Sen vuoksi päällimmäinen fiilis on nyt innostus ja onnellisuus siitä, että ihan kohta tämä lähteminen loppuu ja pääsen näkemään, minkä eteen olen tehnyt hommia melkein vuoden!

Från Anniina