Teoria Tukholmasta

Tulin tänään siihen lopputulokseen, että jos jaksan poiketa tuntitolkulla lähes jokaisesta kiinnostavasta kadunkulmasta ja ihastella puoliääneen sieltä löytyviä asioita huolimatta siitä, että kenkäni uivat loskassa ja silmiini lentää vaakatasossa ruokalusikallisen kokoisia lumihiutaleita, täytyy tämän kaupungin ja minun välillä olla aitoa rakkautta.

 

 

Aloitin siis aamulla parin yön mittaisen minilomani pääkaupungissa. Seuraavien päivien ohjelmaan kuuluu vierailu tulevaan työharjoittelupaikkaani sekä ystävien tapaamista, mutta tämä päivä oli omistettu lempireissuaktiviteetilleni: pyörimiselle.

Tein kartan avulla pikakartoituksen hotellini sijainnista suhteessa muuhun kaupunkiin, minkä jälkeen pistin töppöstä toisen eteen suuntiin, jotka tuntuivat milläkin hetkellä houkuttelevimmilta. Olen aiempien reissujeni aikana todennut sen olevan minulle kaikista mieluisin ja inspiroivin tapa ottaa selvää uudesta ympäristöstä.

Intuitio kuljetti minua muun muassa Strandvägenin hiljaisuutta pitkin kohti Gamla Stanin pimenevän illan valoja ja lopulta Drottninggatanin hulinan kautta Hötorgetin reunalla sijaitsevaan elokuvateatteriin – ja kymmenille sivureiteille matkan varrella.

 

 

Olen aina kokenut selittämätöntä vetoa tähän kaupunkiin. Jos oikein muistan, taisin jo muutaman vuoden ikäisenä kertoa vanhemmilleni muuttavani taivaanrannanmaalarimieheni ja lastemme kanssa Tukholmaan. Tuolloin matkustusvälineenä oli olohuoneen nahkasohva eikä todellisuuspohja muutenkaan ollut täysin sataprosenttinen.

Iän myötä fiilis on kuitenkin vain vahvistunut, ja tänään bussista noustessani tunsin samanlaista tännekuuluvuudentunneta, joka minut valtaa aina Helsinkiin saapuessani. Siihen tuntemukseen luottaminen on ainakin tähän asti kannattanut ja tuonut elämääni huikeita juttuja.

 

 

Mahtavinta tässä päivässä olikin se, että sen sijaan, että olisin hokenut mielessäni ”voi kunpa voisin joskus asua täällä” sain kerta toisensa jälkeen muistuttaa itseäni siitä, että ”voi kuinka siistiä on viiden kuukauden päästä asua täällä”.

Rakastuneita terveisiä siis!

Från Anniina