Haikeat viikot

Isukin isävapaisiin on enää vajaa kolme viikkoa aikaa. Tämä tarkoittaa sitä, että on äidin vuoro mennä töihin.

Vuoronvaihto on toisaalta hyvinkin tervetullutta, mutta niin kuin yleensä kaikki, on se aiheuttanut melkoista tunteiden vuoristorataa. Toisaalta on kiva mennä takaisin töihin, mutta toisaalta poikasta tulee varmasti kamala ikävä. Välillä en malta odottaa, että pääsen pyykkivuorien, puurotahrojen, räkäknöllinen ja pissakakka vahinkojen seasta takaisin töihin. Seuraavana päivänä en haluaisi jättää pikkunuppumurumussukkaa kotiin ollenkaan! Jostakin syystä nämä ajatukset korreloi sen mukaan kuinka paljon Poikanen kiukuttelee… wonder why…  Täällä sitä nyt haikeudella lasketaan päiviä (taas) eikä voida uskoa, että kohta on aika palata töihin.

Olen nauttinut kotona olemisesta suunnattomasti, mutta on se myös ollut välillä todella raskasta. Vuoden aikana olen kokenut lukemattomia onnen hetkiä, mutta myös paljon yksinäisyyden ja huonommuuden tunteita. Onneksi vuosi on koostunut pääasiassa hyvistä hetkistä. Äitiydessäsuurin yllätys minulle ylipäänsä oli se, että miten jokainen pienikin asia saa aikaan kamalan tunnemyrskyn…

Luotan isukin taitoihin lapsen kanssa täydellisesti ja uskon, että jokaiselle isälle (ja lapselle) tekee hyvää elää sitä kuuluisaa lapsiperhe arkea kotona, en ole kuitenkaan aivan varma tietääkö isukki millaista se arki aivan todella on.  Juliaihminen sivusi asiaa täällä ja tekstiä lukiessani tunnistin kyllä välillä itseni sieltä.

Uskon, että äipän töihin palaaminen kirpaisee minua enemmän kuin lasta, hän kuitenkin jää kotiin rakastavan ja turvallisen vanhemman kanssa. Poikanen on myös osoittanut useammin kuin kerran kuinka hyvin hän pärjää hoidossa ilman äitiä (tämä kirpaisee joskus uhrautuvan äidin omaatuntoa).

Olemme kuitenkin varautuneet henkisesti siihen, että Poikanen ottaa oman aikansa ennen kuin sopeutuu muutokseen, tämähän olisi täysin normaalia.

 

 Asiat jotka jännittävät (Äitiä) eniten töihin paluussa: 

 

Imetys. Poikaselle tissi on lähinnä lohtu, varsinkin öisin. Veikkaan, että tämä tulee olemaan meille se suurin haaste. Jonkinlaista suunnitelmaa olen jo tähänkin ”ongelmaan” punonut, mutta katsotaan kuinka meidän käy.

Mulla on kolmivuoro työ

Ikävä (äidin ja lapsen)

Poikasen sopeutuminen muutokseen

Puoli vahingossa kävin niin, että olemme yhden viikon päällekkäin kotona ja tämä tuntuu hyvältä hommalta. Kaikki saavat  ikäänkuin pehmeän laskun uuteen järjestelyyn. Yhteiselle ”kotiviikolle” on kasaantunut paljon opintoihini liittyviä asioita, joten äiti saa harjoitella töissä olemista ja Isukki taas koti-iskänä olemista. Sormet ristissä, että kaikki menee hyvin.