Hello 2017

Mä en ole oikein ikinä pitänyt uuden vuoden juhlinnasta, enkä myöskään ikinä ole oikein odottanut vuoden vaihtumistakaan. Kun 2016 alkoi lähestyä loppuaan, niin mielessä oli vain yksi ajatus: VIHDOINKIN! Tervetuloa 2017!

Uutta vuotta juhlittiin parin kaverin kanssa, hyvää naposteltavaa, vähän skumppaa, kohta sataa-videota ja tinojen valamista ennen kuin sujautettiin tanssikengät jalkoihin ja suunnattiin keskustaan.

2016 oli ehkä tähän astisista vuosista se rankin, ihan alusta asti. Ilmeisesti se kolmenkympin kriisi tai jotain siihen suuntaan sieltä putkahti vaikka ikinä aiemmin en ole mitään ikäkriisiä potenut. Tai ainakin sattui sopivasti tämä vuosi omien kolmikymppisten jälkeen. Siihen työuupumus ja ihan kaikkea muuta kivaa niin soppa oli valmis.

Tälle vuodelle en tehnyt lupauksia. Sen sentään opin viime vuodesta että asetan itselleni tavoitteita ja paineita jotka ovat epärealistisia. Kävin loppuvuodesta psykologilla joka laittoi tekemään tehtäviä. Yhdessä tehtävässä piti listata asioita jotka tekevät onnellisiksi ja tekoja joilla toteuttaa niitä. Yhdessä kohdassa kaksi tärkeintä tekoa jotka asetin itselleni oli ”sano useammin kyllä” ja ”opi sanomaan ei”. Että just niin sekaisin mun pää on tällä hetkellä kun yritän selvittää mitä oikeasti haluan ja mikä on oikeasti tärkeää, esimerkiksi työssä. Päätin olla tekemättä sen kummempia suunnitelmia tälle vuodelle: ei matkoja, ei isoja juhlia, ei mitään ihmeellistä. Mennään ja tehdään sitä mukaa kuin eteen tulee. Pariin asiaan aion kuitenkin panostaa ja ne ovat työnhaku ja kulutustapojen muutoksen jatkaminen. Ostoslakko nimittäin pitää yhä edelleen, olen sen aloittamisen jälkeen ostanut yhdet kengät ja sukkahousut sekä päivittäiskosmetiikkaa loppuneiden tilalle, muuten on pysynyt täysin aisoissa. Eikä ole sellainen olo että olisi syytä sitä lopettaakaan. Niin ja ehkä yritän saada kiroilua kuriin, välillä tunnen itseni ihan seiloriksi. Tosin hätää ei pitäisi olla koska kiroilevilla on Tieteen Kuvalehden mukaan suurempi sanavarasto ja suurempi älykkyys kuin ihmisillä jotka eivät kiroile.

Tinoja valaessa sain puun ja kukon. Lupaavat kuulemma menestystä, rikastumista, onnea ja vaurautta. Niitä soisi kyllä ihan kaikille, joten perhanan hyvää vuotta 2017 kaikille!

Hanne

PS. Ollaan Katrin kanssa vähän laiskoja postaamaan, mutta elossa ollaan molemmat. Vain vähän työn väsyttäminä!