Oli synkkä ja myrskuinen yö: Restaurant Särkänlinna
Oli synkkä ja myrskyinen yö. Oikeastaan ilta ja viimein koitti meidän kahden ravintolailta jota oli odotettu ja mietitty yli puoli vuotta! Viime vuoden puolella oli molempien isot synttärit, Katri 25 vee ja Hanne 30 vee, mutta me ei päästy juhlistamaan niitä kunnolla toistemme kanssa, quelle horreur!
Koska olemme toistemme rikoskumppanit niin se tuntui vähän tylsältä, mutta peliin astui kilpailu johon Hanne päätti kirjoittaa meidän juhlavuoden harmistuksen ja TA-DAA me voitettiin ravintolalahjakortti tosi kivalle summalle! Valinnanvaraakin oli ravintoloiden suhteen mutta haluttiin jotain spessumpaa ja valinnaksi kohdistui Särkänlinna. Tietenkin mielessä oli ajatus ihanasta kesäillasta, lauttamatkasta ravintolaan, skumppaskoolauksista ja kauniista auringonlaskusta Helsingin odottaessa taustalla. Jouduttiin pari kertaa siirtämään iltaa ja koska ravintola menee kiinni jo 10.9. niin lyötiin lukkoon eilinen lauantai. Ja se oli sitten se synkkä ja sateinen lauantai-ilta.
Särkänlinnan erikoisuus on sen ihana sijainti, Särkän saarella, joka on toiminut aikoinaan osana Suomenlinnan linnoituskokonaisuutta. Sijainnin lisäksi paikassa erikoista on ravintolasalin lattia. Lattia on vino, kallistuu keittiöön päin ja tämä sen takia että aikoinaan se auttoi tykinkuulien vierittämisessä. Kattauksessakin on otettu oivasti lattian vinoisuus huomioon ja paikan vesilasit ovat pohjastaan vinot, ei ole ihan sama miten ne pöytään kattaa. 
Särkänlinnan ruokalistassa on havaittavissa saaristojen maut ja vahva kotimaisuus, ruokalista elää sesongin mukana. Paikan klassikkoannoksia lienee savustettu lohi, kauden perunoiden ja metsäsienien kera ja ainakin aiemmin lohi on savustettu paikan päällä. Särkänlinnassa on myös monet rapukekkerit vietetty, eilenkin oli hauska seurata kuinka naapuripöydissä nautittiin tuota kauden herkkua.
Me ollaan siitä sopivat ruokakaverit että yleensä annoskateutta ei pääse syntymään koska a) otetaan ihan samat annokset tai b) otetaan kaikki annoksemme molemmille jaettaviksi. We order like pros!
Alkuun otettiin tietysti kuohuvaa! Perlage Canah Brut Prosecco Superiore maistui sopivan raikkaalta meille ja päätettiin jatkaa proseccon kanssa myös alkupalojen ajan. Ennen alkupaloja saatiin keittiön tervehdyksenä hummerikeittoa, jonka pinnalla oli jonkinlaista yrttiöljyä. Ja koska hummerikeittokin tarjottiin juotavana laseista, päätettiin että myös sillä oli sopivaa skoolata meidän tunnelmallista juhlailtaa.
Särkänlinnassa on jo vuosia ollut tarjolla alkupalalankku, josta tällä kertaa löytyi lasimestarin silliä, pikkelöityjä kasviksia, kevyesti savustettua lohta, peuran paahtopaistia ja perunoita. Lisäksi pöytään tuotiin hölskytyskurkkuja, maukasta leipää ja meidän suosikkia voita. Alkupalalankusta voisi sanoa että osui ja upposi (pun intended)! Suosikeiksi meillä kohosi kyllä perunat, hölskytyskurkut ja lasimestarin silli ja se ihana pikkelöity kukkakaali. 
Pääruoaksi valitsimme peuranpaistia, tatteja kuusenkerkkäkastiketta. Lautasella tatti löytyi niin moussen kuin ihan paistetun tatin muodossa ja niin kauniin pinkiksi paistetun peuran kanssa saatiin myös palsternakkaa. Annos oli todella onnistunut ja molemmat taisi vielä leivällä kaapia lautaselta kaikki kastikkeenjämät. Kumpikaan meistä ei erityisemmin punaviineistä välitä, mutta päätimme tilata suositusviinin Argentiinalaisen Terrazas Reserva Cabernet Sauvignon, joka sopi erinomaisesti (meidän makuun) syksyisen annoksen kanssa. Jäi vähän ehkä himotus päälle, josko sitä alkaisi oppimaan myös punaviinin ystäväksi.
Jälkiruokaan meillä oli selkeä linja, otettiin yhteisiksi annos juustoja ja illan sai kruunata suklaaganache-piiras herukoiden kera.
Juustolautasella oli tarjolla paikan päällä tehdyn näkkileivän kanssa Roquefortia, Comtea, valkohomejuustoa, raparperihilloa ja kennohunajaa. Lautanen syötiin kyllä niin tyhjäksi kun vaan pystyttiin ja molemmat aivastivat kennohunajan vaikutuksesta. Erityisen vaikutuksen meihin teki Roquefort, jota toivoisi löytyvän myös omasta jääkaapista juustohimon iskiessä.
Illan tosiaan kruunasi tämä ihana suklaaganache-piiras, jonka kanssa lautaselta löytyi myös ainakin marenkia, herukoita ja mascarponevaahtoa. Annos oli kaunis ja naisellinen niin ulkoasultaan kuin maultaan. Ihan juuri meidän näköinen siis :) Seurana oli meidän suurta suosikkia Piemontelaista Moscato d’Astia. Sitä pitäisi aina olla kotona. Ja jos Hanne saisi päättää niin sitä kosittaisiin kyseisen viinin viinitilalla auringon laskiessa ja pullojen poksahdellessa! Unelmia pitää olla. 
Omasta mielestämme kaikki valinnat osuivat aivan nappiin ja kotiin ei lähdetty nälkäisenä eikä liian ähkyssäkään. Ravintolan tunnelma muuttui alkuillan rauhallisesta mukavaan puheensorinaan isompien seurueiden saapuessa paikalle. Aiemmin päivällä harmiteltu sadekaan ei enää harmittanut sisällä ravintolassa, se vaan loi illalle mitä mainioimman tunnelman. Koko aterian ajan ihmettelimme ikkunoista avautuvaa merimaisemaa ja alati yltyvää kaatosadetta ja varmasti tulemme muistelemaan tätä iltaa vielä keinutuolissa: meidän synkkä ja myrskyinen yö.
PS. Katri näki muuten kotimatkalla Seksikkään Suklaan ja laittoi tietty Hannelle siitä viestiä joka nauraa jatkuvasti seksikkään jutuille instassa. Hanne kuitenkin tuntiessaan Katrin halusi vielä varmistaa että oikeasti näki Seksikkään Suklaan eikä vaan Mars-patukkaa. Koska onhan kaikki suklaa seksikästä.
Voittajan on helppo hymyillä kun pääsee tällaista palkintoa lunastamaan!