Sieneen!
Joka syksyinen lempipuuhani on sienestys. Melkeen nautin sienestyksestä enemmän kuin sienien syömisestä… paino sanalla melkein.
Viime syksynä olin niin viimeisillään poijuna ettei metstään ollut asiaa, oli ennenaikaisia supistuksia ja sitten myös se valtava maha. Odotin siis kovasti tänä vuonna sienireissuja. Viime lauantaina oltiin koko poppoon voimin metsässä ja tulihan sieltä mukaan saalistakin.
Kyseessä oli poikasen ensimmäinen metsäreissu. Hieman jännitti, että saanko oikeasti kerättyä yhtään sientä ja joudutaanko heti lähtemään kotiin koska lapsi ei viihdy metsässä. Mutta ilokseni homma toimi niin hyvin! Mama mui happy! Beibi kierteli tädin kanssa rattailla ulkoilureittejä pitkin sillä aikaa kun mami samoili metsässä. Täti syötti myös poikaselle mustikoita niin, että takki ja beibi oli ihan sinisenä. Eväitä syötiin yhdessä Lammen rannassa: äidille voikkuleipää ja lapselle smoothieta, banaania ja tisukkaa.
Ei ole muuten mitään bullshittiä kun sanotaan, että ulkoilu ja metsässä oleminen rentouttaa. Heti kun pääsin metsään tuntui siltä kun olisi hengittänyt kunnolla ensimmäistä kertaa viikkoon. Huomasin myös, että äiti on aina äiti, sillä takaraivossa oli koko ajan ajatus lapsesta ja sen jaksamisesta.
Kotona sieniä putsattiin puoleen yöhön asti. Osa saaliista kuivattiin purkkeihin, osa laitettiin pakkaseen ja osa päätyi massuun heti seuraavana aamuna.
Tämä homma toimi niin hyvin, että näen syksyisessä tulevaisuudessamme uusia metsäreissuja, sienestyksellä ja ilman.
– Katri