Meillä oli Katrin kanssa pitkästä aikaa yhteinen lauantaina juuston ja muiden herkkujen seurassa mun syntymäpäivän johdosta. Mukana menossa kummipoika, joka oli niiiiiiin söpö jälleen kerran ja jota yritin huonolla menestyksellä opettaa sanomaan maailman paras kummitäti.

Meitä ehkä vähän nauratti kun pöytä oli saatu katettua ja tuttujen juustojen seuraksi oli päässyt myös tuttipullo, eikä haittaa ollenkaan, ihan yhtä ihana ilta oli kuin aiemminkin, ehkä jopa ihanampi! En olisi ehkä ihan vielä pari vuotta sitten ajatellut että tällasiakin iltoja on edessä, mutta ei ne yhtään hullumpia ole. Katri kun tuli raskaaksi, niin tietysti ajattelin ettei enää ihan samalla tavalla mennä ja meinata jatkossa. Meillä on onneksi ollut aina vähän senioritason rutiinit kun jo aiemminkin meidän mielestä parhaita iltoja oli ne jolloin hyvän ruoan ja drinkkien jälkeen oli nukkumassa ennen puolta yötä. Nyt mukana on vaan kummipoika ja drinkkien tilalla siideri puoliksi jaettuna.

Tällaiset illat saa onneksi unohtamaan sen kaaosviikon töissä. Kun kummipoika hymyilee ja haluaa just sun syliin, niin ei enää haittaa että housut on revennyt aiemmin viikolla työpäivän aikana tai että aikataulut on saanut stressitasot korkealle. Sunnuntaina heräsin rentoutuneena, vaikka olin päätynyt lauantai-iltaa jatkamaan keskustaan yön tunneille, mutta päällimmäisenä oli mielessä, et miten mul on käynyt tämmöinen onni parhaan kaverin kohtaamisessa, kyllä perhe on paras!

Nyt mun päätä lämmittää Katrin tekemä pipo ja hyllyä koristaa myös Katrin omin pikku kätösin askarreltu maailman paras kortti, en kestä että miten joku voi tuntea mut noin hyvin ja tietää just millä mut saa iloiseksi 🙂

Hanne, 31 v ja 1 päivä.