Poikaselle peitto

Kun jäin mammikselle kriiseilin jotakin tekemisen puutetta ja päätin sen kunniaksi alkaa taas tekemään käsitöitä. Tähän liittyi joku romanttinen aivopieru siitä, että haluan olla sellainen äiti joka kutoo lapselleen lämpöiset sukat. Olin kutonut ja virkannut viimeksi varmaan ala-asteella, joten aloitin aikalailla lähtöruudusta. Jännää, että kun jonkun taidon oppii niin kyllä se tulee takaisin mieleen kun himppasen harjoittelee. Mikään käsityövirtuoosi en ole vieläkään, mutta sukat syntyy jo ulkomuistista.

Halusin tehdä Poikaselle lämpimän peiton syksyyn. Tämä virkattu peitto ilahduttaa kotona ja lämmittää myös tarvittaessa vaunuissa tai autossa. Hommassa meni kuukauden päivät, sillä päivisin ei juurikaan käsitöitä voi tehdä jos lapsi on hereillä. Koska peitto on lapselle valkkasin siihen paljon värejä, lanka on 7veljestä. Poikanen on kovin innokkaasti tutkiskellut keskeneräistä työtä ja tuntui olevan valmiiseen peittoon kovasti tyytyväinen.

Harkitsen virkkaavani samalla kuviolla mutta vain kahdella värillä toteutettuna torkkupeiton myös meille isommille asukkaille, mutta se on vähän isompi projekti se.

-Katri