Vauva jo 11kk:tta

Tähän kohtaan se kliseinen lause, jonka jokainen vanhempi huomaa päästävänsä toisinaan suustaan: ”Miten tuo lapsi kasvaa noin nopeaan?” tai ”Miten nopeasti tämä vuosi on oikein mennyt?”

Meidän vauva ei enää kohta ole vauva. Kuukauden päästä poikanen on virallisesti taapero. Pakostikkin sitä lähtee aikaimoiselle nostalgiatripille kun asiaa oikein ajattelee. Vuosi sitten olin vielä todella raskaana, en mahtunut meidän suihkukaappiin enkä voinut olla jalkeilla pitkiä aikoja ilman, että supisti. Elämä oli muuttumassa pysyvästi. Vaikka eläinvauvveleihin verrattuna ihmislapsi kehittyy hitaasti, niin kyllä lyhyessä ajassa tapahtuu niin paljon asioita. Jännityksellä sitä seuraa ja odottaa minkälainen persoona omasta lapsesta kehkeytyy. Vaikka poikanen on monessa mielessä selkeästi sekoitus minua ja miestäni on hänessä myös piirteitä, jotka ovat aivan hänen omiaan.

11kk:n ikäisenä Poikanen osaa jo:

• Sanoa ”äiti” tai oikeastaan ”äetää!”, mutta se tarkoittaa ihan selvästi äiti. 
• Osoittaa mieltään ja demostroida omaa tahtoa hyvinkin selkeästi. 
• Osoittaa hellyyttä ja pyytää päästä syliin
• Kävellä taaperokärryn kanssa pitkiä matkoja
• Syödä ja juoda itse
• Kiipeillä paikkoihin joihin ei todellakaan saisi
• Leikkiä loogisesti
• Viestiä mitä tahtoo vaikka ei vielä puhukkaan. Mielestäni on ihmeellistä, miten vanhemmat oppivat ymmärtämään lastaan vaikka yhteistä kieltä ei olekkaan.
• Tanssia ja ”laulaa” musiikin tahdissa
• Nauraa vitseille

Listasta varmasti unohtui jotain ja paljon uutta on vielä tulossa. Poikanen muuttuu koko ajan rohkeammaksi ja rämäpäisemmäksi, hän pitää siis äidin ja isän varpaillaan. Malttamattomana odotan mitä syksy tuo tullessaan. 

-Katri