Kun bileissä frendi tulee kertomaan mulle, ettei sitä yhtään haittais jos säätäisin sen eksän/säädön kanssa

 

… Excuse me? 

En ees tiedä miten tää pitäis aloittaa. Kiitos tiedosta? Kiitos luvasta ja kannustuksesta? 

Mitä hittoa oikeasti. En halua olla mitenkään moralisoiva, mut that’s just not how I roll. En rehellisesti tiedä edes, miten päädyin tuohon tilanteeseen, mutta fakta on se, etten ikinä voisi kuvitella säätäväni mitään, millään tasolla ystävieni eksien/tapailujen/yms kanssa. Edes ajatuksen tasolla asia tuntuu omituiselta ja todella hämärältä. Jos mietin ystäväni ja itseni välejä, niin kauhukuvana on tälläinen skenaario (oletuksena, että teen jotakin kyseisen miehen kanssa):

L: Ihana nähdä! Ei ollakaan hetkeen nähty taas, mitä sulle kuuluu?

Y – kertoo omat kuulumiset, jutellaan jotakin, ennen kuin: entä mitäs sä?

L – tuskan hikeä; juttelen kaikki yliopistojutut ja työjutut ja kaverijutut läpi.. 

Y : niin, no mut ketä sä oot nyt tapaillut?

L : Sun eksää..

Suora ei. Keskustelu tyssäis siihen, ja myös kunnioitukseni omaa itseäni kohtaan sais suuren kolauksen. Mahdollinen keskustelu siitä, mitä tyyppi tekee kivasti ja mikä siinä raivostuttaa olisi nolo ja kamala, ja paljastaisi kaikista kolmesta mielestäni piirteitä, joita ei välttämättä haluaisi tietää. 

Let’s be honest, mulla on huono omatunto jo leffaillasta tyypin kanssa, mitä mä tekisin, jos lähtisin sekaantuu yhtään enempää? 

Kiitos, mutta ei kiitos. Kuitattu sitten tällä.