Ei alkanut ihan suunnitellusti tämä sunnuntai kun arkipäivien herätys pärähti pari tuntia sitten soimaan. Koska olen kuitenkin aamuvirkku uni ei enää tullut ja tuumasin, että päivä voisi todella jo alkaa. Ja oi että aamujen ihanuutta! Rauhallisesti nautittu aamupala, sunnuntain (netti)hesari ja aikaa toiseenkin kahvikupilliseen.

Eilinen venähti yllättävän pitkäksi. Olin remppaamassa ystävieni uutta asuntoa. Yhdeksän tunnin tapetin poisto, seinien peseminen ja maalaminen tuntuu kyllä nyt joka puolella kropassa. Perjantai illan makulelê-treenit tuo myös ihan mukavan lisän tähän kokovartalojumiin. Joka tapauksessa porukalla saatiin paljon aikaan hyvällä fiiliksellä sambaa kuunnellen. Onnea on ystävät, jotka auttavat ja joita saa auttaa. Apuni hyväksyttiin siitäkin huolimatta, vaikka varoitin olevani vähän luovemman sortin maalari. Valkoisella maalilla valkoiselle pohjalle maalatessa ei kuitenkaan (onneksi?) loihdittu pahemmin kukkaketoa seiniin. Ilta huipentui maailman hitaimpaan ravintolaan, jossa pistettiin nälkäisten remontti-reiskojen mahojen odotuskyky todella koetukselle. Puolentoista tunnin odotus kuitenkin kului opetellessa eri kielien tongue twistereitä. Seurueemme edustaa usein vaatimattomasti kahdeksaa eri kansallisuutta, mikä on ihan huippua!

Tyylinäyte siitä, miten EN maalannut eilen.

Noin seitsemän kuukauden Ruotsissa asumisen jälkeen en voisi olla tyytyväisempi elämäntilanteeseeni. Olen tavannut monia upeita tyyppejä. Lisäksi jos en nyt ihan päivittäin niin ainakin viikottain tapaan uusia ihmisia, joista kuka tahansa voi olla tuleva ystävä. Ystävät ovat kaikki kaikessa.

Nyt pitäisi motivoitua opiskelun suhteen aamupäiväksi. Myöhemmin tänään lähden esittelemään kaupunkia suomalaiselle ystävälleni ja tämän australialaiselle kaverille, jotka ovat käymässä Tukholmassa. Kivaa! 

Loppuun tosin vielä terveiset säänhallintakeskukseen: sade voisi lakata ennen iltapäivää.