Tyylikkyydestä – who cares?

”Kai mun pitäis nyt vähän laittautua ennen kun meen kauppaan.” 

Tämä toteamus sai minut pyörittelemään silmiäni ja hihittelemään, kuitenkin siivosti oppikirjan takana.
Annan piutpaut ulkoa päin tuleville ulkonäkövaatimuksille, tyylikkyydelle tai meikkauspakolle. Se että asuminen Tukholmassa (lisää oma sijaintisi tähän) saisi ulkonäköpaineet lisääntymään kuulostaa naurettavalta. Joojoo, onhan Tukholma nyt niin trendikäs ja tyylikäs ja vaikka mitä, miten voi kehdata lähteä ovesta ulos jos ulkonäkö on vähän niin ja näin. Kyllä vaan meinaan pitäisi kehdata, jos itse sitä kuitenkin haluaa.

Tämän hulttion on tiedettävästi nähty poistuvan kotoa kotileggingseissä, isossa villapaidassa, hiukset sotkunutturalla ja villasukat kengistä pursuten. Havaintoja tehtiin muunmuassa pendeltågissa, Vasastanissa, Studentplatsetissa, eräässä kahvilassa ja Lidlissä. 

Ketään ei kiinnosta minkä näköisenä menet kauppaan (tai minne vaan). Ja jos jotain kiinnostaa, ja kyseisen hetken ulkomuotosi ei vastaa tarkkailijan hyväksymää tasoa, niin ei se ole sinun ongelmasi vaan sen toisen osapuolen. En pyydä anteeksi, jos pesemättömät hiukseni loukkaavat jonkun esteettistä silmää. Toki mieluusti olen liikkeellä puhtailla hiuksilla, koska se vaan tuntuu minusta itsestäni paljon paremmalta.

Siis: liikkeellä sillä varustuksella mikä itsestä tuntuu hyvältä ajattelematta muiden mielipiteitä. Itsestäänselvää, eikö? Jep, niin minustakin, mutta kunhan halusin vaan julkisesti huudella asiasta täältä kirjan takaa. 

Näillä nurkilla nähtiin tyylitön kulkija. Kevät sen sijaan on aina tyylikäs.

Nytkin, tätä kirjoittaessani tajusin, että olen ollut koko päivän liikkeillä sukkahousuilla, joissa on silmäpako polveen asti. 
Oh well, I don’t care.

ps. Viikonloppuna luvassa turisteilua Tukholmassa. Perästä kuuluu.