Esiintymisjännityksen varjossa
Olen kärsinyt koko ikäni esiintymispelosta. Esimerkiksi lukiossa se oli vielä jollain tavalla hallinnassa. Opettelin kaikki esitykseeni liittyvät asiat ulkoa, joten en käyttänyt muistilappuja tai muuta. Tämä lähinnä siksi, että kukaan ei nähnyt käsieni tärisevän. Että osaisin vastata mahdollisiin kysymyksiin hyvin. Että pitäisin katsekontaktia yleisöön edes jollain tasolla.
Yliopistossa pelkoni esiintymisiä kohtaan kuitenkin räjähti käsiin.
Syynä tähän oli se, etten enää pystynytkään opiskelemaan kaikkea ulkoa. Aikani ei yksinkertaisesti riittänyt ja kivut vaikeuttivat tekemisiäni jo silloin.
Muutuin epävarmaksi ja minulle tuli huono-olo jo edeltävinä päivinä. Jätin kursseja kesken. Olin monesti jo luentosalin ovella ja tuntui, että pyörtyisin tai oksentaisin. Käännyin ovelta. Tämä tuntui vain kasvattavan kynnystä esiintymiseen entisestään. Osallistuin esiintymisjännityksen kurssille, jonka sitten jätin kesken esiintymisjännityksen takia… YTHS olisi varmasti voinut tarjota apua, mutta olin jo väsynyt terveyteni reistaillessa muutenkin.
Pahin tapahtui kandivaiheen opintojen loppupuolella, kun jäädyin kesken esityksen. En saanut sanaakaan suustani. Minulla oli jopa muistiinpanot mukana, mutten nähnyt tekstiä, sillä katseeni oli sumentunut ja käteni tärisivät. Tämä hetki nousee vieläkin kummittelemaan aina, kun esiinnyn.
Nykyään saan apua paniikkikohtausta jarruttavasta lääkkeestä, jota viimein maisterivaiheessa tajusin tarvitsevani – myös lääkärini mielestä. Lääkkeen jälkeen olen hiljalleen saanut varmuuttani takaisin ja olen myös työskennellyt sen eteen, että kaiken ei tarvitse olla aina täydellistä. Juuri ennen joulua esiinnyin kahdesti ilman lääkettäkin, joten voin sanoa, että lääkkeestä oli apua.
Kun en enää ajaudu paniikkikohtauksiin, olen hiljalleen rakentanut muita tapoja jännityksen voittamiseen. Valmistaudun edelleen hyvin, teen itselleni muistilappuja ja saatan sanoa ääneen, että minua jännittää.
On ihan ok, jos esiintyminen jännittää. On ihan ok, jos et ole täydellinen. On ihan ok pyytää apua.