Näkymätön kipu

Kun elää näkymättömän sairauden kanssa, on ympärillä olevien ihmisten välillä vaikeaa ymmärtää, miltä tällaisesta ihmistestä tuntuu.

Joinain päivinä minun on vaikeaa nousta sängystä. Joinain päivinä jo imuroiminen on haastavaa. Joinain päivinä kävelen hitaammin tai minulla on vaikeuksia tietokoneella olemisessa.

Mutta muut eivät näitä ongelmia näe ja siksi yritän välillä liikaa. Pusken kipuja vastaan, vaikka tiedän, että se kostautuu myöhemmin.

Tästä samasta syystä rikoin itseäni nuorempana tehdessäni fyysisesti raskasta työtä. Aloitin päiväni ibuprofeiinilla ja nielin kyyneliä, kun käveleminen sattui. Silloin koin myös vähättelyä terveydenhuollossa, mutta se on kokonaan oma tarinansa, jonka kerron toisella kertaa.

Olen siis opetellut tuntemaan omia rajojani ja sanom

aan ääneen, että en pysty juuri nyt tähän. Muilta ei voi odottaa, että he osaavat arvailla, miltä minusta tuntuu. Sitä on välillä vaikeaa muistaa, kun elää itse jatkuvasti kivun kanssa.