Jänskättää

Tänään on se päivä kun vihdoinkin saan pakata mun matkalaukun ja lähteä käymään kotona! Huimat viisi tuntia sain nukuttua ja olo on kuin jyrän alle jäänyt…oon siirtänyt hiipivää flunssaani särkylääkkeillä ja eittämättä huomenaamuna oon ihan raato. Samalla kun kirjoitin tätä blogipostausta, sain puhelimeeni tekstarin yhdeltä työkaveriltani Rebelistä. Voin sanoo että on muuten tuntunut aika hyvältä kun kymmenen tyyppiä oikeesti laittaa viestiä ja haluaa pitää yhteyttä, vaikkei enää ollakkaan samassa työpaikassa. Ainahan sitä sanotaan, että pidetään yhteyttä mutta todellisuus on yleensä toinen. 

Tuntuu hyvältä tietää, että kaikesta huolimatta en olekkaan yksin ja mulla on ympärilläni ihmisiä, jotka välittää.:) Taivas näyttää siniseltä, oon siis murehtinut koko ajan säätä, sillä säiden takia peruuntuva liikennöinti on ollut aika yleistä täällä viime aikoina. Tuleepas nyt random postaus.:D Oon ihan liekeissä kotiin menosta, koko aamu on mennyt sinkoillessa huoneesta toiseen ja tarkistamassa sata kertaa passi ja hammasharja.:D Näihin kuviin ja tunnelmiin, seuraavaksi sitten postausta Suomesta!

//www.youtube.com/embed/hgBlExAUkrU