Koska liian tasaista.

Ihan vaan summatakseni: Sain työpaikan,kämppis lähti, sain poikaystävän, kämppä alkoi vuotaa. Sain uuden kämpän, menetin työpaikan. Pääsen muuttamaan uuteen kämppään, menetin poikaystävän. Siis jing ja jang, elämäntasapaino ja niin edelleen, mutta kamoon!! Voisko nyt hetken aikaa olla ihan vaan sitä myötätuulta?? No, mutta tosiasiassa ratkaisu oli ihan oman käden kautta toteutettu, kun on hetken aikaa pyörinyt deittailu kuvioissa ja alkaa jopa antaa itselleen arvoa, tunnistaa milloin kyseessä on ajanhaaskaaja. Mulla ei ole koskaan ollut tarvetta olla parisuhteessa parisuhteen takia, vaan siinä pitää oikeesti olla jotain mieltä että jaksan tehdä tilaa toiselle ihmiselle. Kuulostan varmaan tosi narsistiselta, mutta kun on kasvanut itsenäiseksi niin itsekseen oleminen on vaan niin paljon helpompaa. 

Kävin eilen todella kivassa paikassa työhaastattelussa, kerron siitä enemmän kun kuulen miten kävi.:) Oon laittanut biljoonia työhakemuksia ja tukianomuksia, mutta kaikki tapahtuu hitaasti…tuskallisen hitaasti. Lisäksi mun selkä, jonka olen onnistunut paskomaan kamppailulajeissa on nyt ärtynyt tästä kotona oleskelusta. Tähän vaivaan nimittäin pätee se -sillä se lähtee millä on tullutkin- metodi. Sillon kun mulla on lihakset tiukkana ja himppasen jumissakin niin mun selkä ei vaivaa juurikaan ollenkaan. Valitettavasti niin kauan kun elän minimi budjetilla ei mulla ole mitään asiaa muuta kun lenkkipoluille..