Mitä helevettiä, aurinko?

…Niin metaforisesti (onko tuo edes sana) kuin kirjaimellisestikin, ulkona yrittää paistaa aurinko, tuo harvinainen näky Skotlannin talvessa. Noniin, ajattelin vuodattaa ajatuksiani mun ruokailusta, uudesta salista, fiiliksistä ja ennenkaikkea mun uudesta työstä. Aloitetaan akuuteimmalla, elikkäs satojen hakemusten ja puhelinsoittojen ja lampsimisten jälkeen, mulla on lopultakin työpaikka! Vieläpä sellainen, jonne menen ihan mielelläni ja iloisin mielin. Hieman totuttelua tulee vaatimaan tuo päiväduuni. Koko pitkän työhistoriani aikana suurin osa työajasta on ollut iltapainotteista ja nyt työt alkaa 9.30. Nnngggghhhh niitä aamuja…Mutta niin, eilen jutskailtiin pomon kanssa ja lyötiin homma lukkoon, elikkäs minusta tuli tukkataikurin lisäksi liikkeen Salon Manager. Omistaja on itse eläkkeellä ja omaishoitaja, joten aika on kortilla eikä liikkeen pyörittämiseen kokopäiväisesti ole aikaa. Minä taas mieluusti otan vastuuta ja lisähaasteita, se tekee päivistä vaan sitäkin mielenkiintoisemmat! Haasteita hommassa tosiaan riittää, vaikka ikkunoissa ei ne pitsiverhot roikukkaan, kampaamo kaipaa tuulahduksen uudelle vuosikymmenelle..

Duunipaikka

 

 

Nii, ja löysin ihan mahtavan salin missä remuta. Edge Gym, Glasgown West Endissä, mun uusilla huudeilla. Ei oo mikään rinsessa kamppailusali vaan -verta kanveesilla ja hikeä lattialla- sali, I like it! Menin keskiviikkona rimpuilemaan nyrkkeilytunnille. Ajattelin valua seiniä pitkin saliin ja olla ns. incognito, sillä halusin saada ekoissa reeneissä vaan tuntumaa saliin ja hyvän hien. No selvisin pistareille asti kun koutsi huuteli kaikkien töllistellessä että ” Sulla on hyvät otteet, ootko nyrkkeilly pitkäänki?” Yritin siihen sitten että ” No juu, muutamia vuosia..” Mnii. Ei se sit riittäny, lopulta se hääti minun parin ja piti mulle pistareita loppureenien ajan. 😀 Tunsin puukot selässäni, varsinkin siinä vaiheessa kun erätauolla koutsi kantavalla äänellään huikkasi ” Yritä päästä siihen aikasempaan ryhmään, ei nää sulle pärjää, nää on ihan alottelijoita kaikki”.

No mutta reeneissä oli tosi kivaa ja meninkin perjantaina sitten uudestaan. Otettiin alkuun alkulämpät hyppimällä narua 2min ja erätauolla 10x punnerruksia ja 10x kyykkyjä, tätä abaut vartti. Sen jälkeen säkille, kerkesin räiskiä kuutisen erää kun koutsi tuli kysymään, että haluanko ottaa sparria. Do I ever!!:D No kehässä oli kaks kilpailevaa jannua joiden kanssa sitten sparrailtiin kiertävänä kahen minuutin eriä. Lopuksi valmentaja kysyi multa haluunko ottaa vielä pari erää putkeen, tässä vaiheessa takana oli kahdeksan erää kevyttä pistesparria, mutta hapotti ihan mukavasti…kuitenkaan Suomalaisen luonnolla ei voi myöntää ettei jaksa, eikä varsinkaan pojille. No ajattelin sitten että no pistetään nyt viimesetkin mehut peliin ja aloitin erän iskemällä suoran väistöstä vartaloon ja kaksi suoraa käsien välistä naamatauluun, sillä seurauksella että sparrikaverin nenä aukesi kuin hana. Ensin päätettiin jatkaa tästä huolimatta, mutta lopulta pakotin sen pojan nenän paikkaukseen kun mun hanskat alkoi olla läpeensä punaiset. Sparreja tuijotelleita poikia tämä juonen käänne selkeesti huvitti ja koutsikin tokaisi että ”näin tapahtuu kun et liikuta sitä päätä”. Sparrien päälle oli vielä lihaskunto ja sitten pääsin valumaan kotiin..Onneks asun mäen päällä. Liikkumisen saralla vielä mainittakoon että mun työmatka on 2,8 mailia suuntaansa, ja mähän oon kävellyt töihin. Voin sannoo, että lauantaina ei kävelty, aamulla kun heräsin, mun jalat oli menettänyt taipumisominaisuutensa ja käveleminen oli suhteellisen tuskaisaa..:D

Kuvassa oikealla koutsi.

Oon tässä viime viikkoina joutunut elelemään aika simppelillä ruokavaliolla, kiitos huonon rahatilanteen ja sillä on ollut aika merkittäviä vaikutuksia. Ensinnäkin vehnätuotteet tuntuu tökkivän aika ankarasti jos syön. Toisekseen liha on alkanut tökkiä myös ja oon korvannut proteiinin saantia sienillä, fetalla yms. Ylipäätään tuntuu että koko makuaisti on muuttunut ja jotkut ruuat mistä aiemmin tykkäsin ei uppoa ollenkaan..Oon siis aikalailla kaikki soossit karsinut ja syön vaan saldee ja proteiinia. Tää on ihan positiivinen asia kyllä, ajattelin jutskailla ravintoterapeutin kanssa kun meen kuntosalille kun ne sellaista palvelua tarjoaa edulliseen hintaan..

Side note: Täällä on ihan mieletön tuuli ja tuiske, kivaa asua mäen päällä…

Pitkästä aikaa tuntuu että tulee jotain positiivista elämään. Mulla on vielä muutama temppu hihassa, joista en vielä hiisku mitään mutta pitäähän ihmisellä olla tavoitteita, vai mitä?:)

Ainut pikku miinus tälle uuden työpaikan euforialle on se tosiasia, että mulla on ihan KAMALA ikävä mun karvasia lapsia.:(