Nonniin, nyt on kotiuduttu reissusta takaisin kotiin. Olipas raskas reissu, pakko sanoa. Siis oli aivan ihanaa olla kotona ja nähdä rakkaita ihmisiä puhumattakaan mun karvaisista lapsista, mutta tää on niin tunteiden vuoristorataa. Tuntu että jokainen päivä olin Iloinen! Surullinen. Iloinen! Surullinen. Sama fiilis takasin tullessa. Tuntu jotenkin tosi luontevalta taas puhua englantia ja oli kiva tulla omaan kotiin, mutta samaan aikaan valtava suru kun piti jättää perhe ja omat elukat Suomeen. Tilannetta ei helpota yhtään tää valtava stressin määrä kun on kahden asunnon loukussa ja ilman kokoaikaista työpaikkaa..Ei auta kun ottaa päivä kerrallaan ja leuka rintaan..

Lähdin kotiin siis viime viikon torstaina, lentoyhtiönä KLM. Oon ollut tosi tyytyväinen tähän lentoyhtiöön ja matkustus aikakin oli ihan inhimillinen viisi tuntia välilaskuineen Amsterdamiin. Lennot maksoi 210€ ja siihen matkatavarat päälle oli 30€. Käytän Skyscanneria lentojeni vertailuihin ja oon kokenut että sen kautta saa parhaat diilit.

Olin Suomessa sitten puolen yön maissa ja vanhemmat tuli minua hakemaan Helsinki-Vantaalta. Koirat meni ihan pähkinöiksi kun ne näki minut ja mullakin itku tirahti kun sain omat karvakaverit rutistella. Ajettiin iskän kanssa matka takaisin ja oltiin sitten aamulla puoli seittämältä perillä. Hetken aikaa keikuttiin hereillä ennenkun lähettiin hetkeksi nukkumaan. Muutaman tunnin unien jälkeen alettiin valmistella joulua, minähän siis halusin viettää joulua perheen kanssa jouluruokineen päivineen.:)

Kinkkua ruiskuoressa, anyone?

Lautasella on lanttulaatikkoa, kylmäsavulohta,kinkkua,porkkanaa, kylmäsavulohta,sienisalaattia,reliisiä ja kotitekoista sinappia. Mmm mmm. Niin ja karjalanpiirakoita munavoilla siihen kylkeen.:)

Ruuan jälkeen jaettiin lahjoja, tuli taas vaikka mitä kivaa, mm. Star Wars- kahvikuppi! Loppuilta istuskeltiin, juteltiin ja kateltiin elokuvia ja koomattiin ruuan päälle. Viikonloppu meni rauhallisissa merkeissä, kotona nautiskellen, onneksi oli sentään Pohjois-Karjalassa lunta vaikka muuten aika heikko on ollut Suomenkin talvi…Maanantaina oli loppiainen ja minun tuoreemman kummityttösen yksi vee synttärit. Lähdin puolen päivän maissa ajamaan Joensuuhun tehden matkalla pysähdyksen Juukaan, vanhalle kotisalille. 

Otettiin sparria maanantaina, koutsin kanssa pistenyrkkeilyä ja sitten Elinan (kuvassa seisoo minun vieressä) kanssa leikkimielinen matsi. Lopuksi vähän kiertävää sparria Elinan ja Jimin (mustat hiukset) kanssa että varmasti läskiä hapotti.:D Reenailujen jälkeen jatkoin matkaa Joensuuhun. Perillä odotti mun ystävä vuosien takaa tyttönsä kanssa, ollaan kohta 18vuotta oltu paita ja perse (jestas sentään sitä on vanha!!). Oli ihana nähdä miten kummityttö kasvaa ja kehittyy. 

Tiistain ja keskiviikon vietin kotona, koirien kanssa touhuten ja työpaikkahakemuksia täytellen….

Torstaina kävin vielä uudestaan reenailemassa vanhalla kotisalilla. Jälleen tuli läskille hiki.

Perjantaina ajettiin takasin pääkaupunkiin ja menin siskon luokse yöksi. Nukkumisesta ei tullut yhtään mitään, koirat oli levottomia ja niin olin minäkin.. Lauantaina oli mieli matalalla kun tiesi että lähtö on edessä. Pitihän se sitten lentokentällä itkut tirauttaa ja tuntui tosi pahalta jättää koirat.. 

En tiiä helpottuuko tää lähteminen ikinä, toivottavasti. Sekin vaikutti kun tiesi että täällä päässä on asiat niin levällään ja epävarmaa..Moneen otteeseen puhuttiin eri ihmisten kanssa kotona ollessa että miksi en tule takasin ja useempaan otteeseen sai selittää että miksi en vaan muuta takas Suomeen. Olishan se helpompaa mennä takasin ja alottaa alusta siellä, mutta ei ole käynyt pienessä mielessäkään tehdä sitä. Elämä ei oo koskaan ollut helppoa mulle eikä se sitä olisi Suomessakaan vaikka menisinkin takaisin. Kaiken tämän jälkeen mitä olen läpikäynyt niin en aio luovuttaa muutaman vastoinkäymisen edessä. 

Toivotaan että uusi viikko on toivoa täynnä ja asiat alkaisi pikku hiljaa järjestyä ja pääsisin eteen- ja ylöspäin…:)

Tänään on se päivä kun vihdoinkin saan pakata mun matkalaukun ja lähteä käymään kotona! Huimat viisi tuntia sain nukuttua ja olo on kuin jyrän alle jäänyt…oon siirtänyt hiipivää flunssaani särkylääkkeillä ja eittämättä huomenaamuna oon ihan raato. Samalla kun kirjoitin tätä blogipostausta, sain puhelimeeni tekstarin yhdeltä työkaveriltani Rebelistä. Voin sanoo että on muuten tuntunut aika hyvältä kun kymmenen tyyppiä oikeesti laittaa viestiä ja haluaa pitää yhteyttä, vaikkei enää ollakkaan samassa työpaikassa. Ainahan sitä sanotaan, että pidetään yhteyttä mutta todellisuus on yleensä toinen. 

Tuntuu hyvältä tietää, että kaikesta huolimatta en olekkaan yksin ja mulla on ympärilläni ihmisiä, jotka välittää.:) Taivas näyttää siniseltä, oon siis murehtinut koko ajan säätä, sillä säiden takia peruuntuva liikennöinti on ollut aika yleistä täällä viime aikoina. Tuleepas nyt random postaus.:D Oon ihan liekeissä kotiin menosta, koko aamu on mennyt sinkoillessa huoneesta toiseen ja tarkistamassa sata kertaa passi ja hammasharja.:D Näihin kuviin ja tunnelmiin, seuraavaksi sitten postausta Suomesta!

//www.youtube.com/embed/hgBlExAUkrU