10+

Raskausviikkoja takana 10, Ultrassa käyty 2 kertaa, Neuvolassa käyty 1 kerran, Paino 63kg

Kiireiset viikot tässä postausten välissä ovat vieneet hirmuisesti energiaa ja vapaa-aika on tullut vietettyä pääasiassa sohvalla tai lattialla maaten. Hiljaisuudesta huolimatta kaikki hyvin edelleen. Näihin viikkoihin on sisältynyt aika paljon ahdistusta. Alkuraskaus epävarmuuksineen ei selvästikään ole tällaista melko suunnitelmallista listojen rakastajaa varten. En ole juurikaan pystynyt vielä iloitsemaan raskaudesta, koska jatkuvasti pelottaa, että kaikki loppuu ennen kuin alkoikaan. Taisteltuani ahdistusta vastaan jonkin aikaa päätin, että asialle on tehtävä jotakin. Ratkaisu oli ultran varaaminen yksityiselle. Viime maanantaina pääsimme siis näkemään jälkikasvumme jo toistamiseen ja tuo käynti oli ehdottomasti hintansa arvoinen. Tällä kertaa ruudulla ei enää ollutkaan epämääräinen möykky vaan jo vähän pientä ihmistä muistuttava otus, joka myös liikkui. Ensimmäistä kertaa tämän raskauden aikana huomasin hymyileväni ajatellessani tuota pientä heiluvaa tyyppiä. Kaikki näytti oikein hyvältä ja niskaturvotuskin oli hienosti alle kipurajan. Virallinen nt-ultra onkin parin viikon päästä.

Olemme myös käyneet jo neuvolassa ensikäynnillä. Vähän jännitti, millaisen tädin kanssa vietämme ainakin seuraavat kahdeksan kuukautta, mutta onneksi kaikki jännääminen osoittautui turhaksi. Meidän neuvolatäti on todella mukava ja osasi suhtautua epävarmuuteeni juuri oikein. Jostain syystä pelkäsin, että saamme joko vanhanliiton tantan tai lässyttävän muumimamman. Tuo lässyttäminen oli suurin pelkoni. Kestän melkein kaiken muun, mutta kaikenlainen lässyttäminen ja sössöttäminen nostaa niskakarvani pystyyn. Vauvat aiheuttavat joissakin ihmisissä juurikin tällaisen reaktion, mutta itse haluan, että asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä. Onneksi neuvolatäti ei lässyttänyt eikä sössöttänyt ja muutenkin tulimme hyvin juttuun. 

Kun nyt olen saanut purettua tuon keskenmenopelkoahdistukseni, voin kertoa myös toisesta, todella paljon lievemmästä ahdistuksestani: painonnousu. Tämä turvotus on ihan järkyttävää ja painoa on kertynyt tähän mennessä jo melkein kolme kiloa alkupainoon nähden. Ja siis tämä siitäkin huolimatta, että olen syönyt ja liikkunut lähes normaalisti. Tiedän, että painonnousu on yksilöllistä, mutta kyllähän tuo silti hiukan kauhistuttaa kun on koko aikuisikänsä ollut samoissa mitoissa ja lukemissa. Tilannetta ei helpota se, että joka paikassa lukee, että ensimmäisen kolmanneksen aikana painon ei juurikaan kuuluisi nousta. Onneksi olen sentään löytänyt muutamia blogeja, joissa normaalipainoiset naiset ovat raskauden ensimmäisellä kolmanneksella kerryttäneet jo useita kiloja, mutta myöhemmin painonnousu on tasoittunut. 

Muutamaan viikkoon on siis sisältynyt vaikka minkälaista ahdistusta ja aktiviteettia. Jospa tähän nyt jo vähitellen uskaltaisi uskoa ihan tosissaan ilman kauhutarinoiden googlaamista.