6+

Raskausviikkoja täynnä 6, Etovia päiviä takana 2, Oksennuksia 0, Tunteja varhaisultraan 2

Kuusi viikkoa on nyt täynnä. Viimeisen viikon aikana olen taas kulkenut vuoristoradassa vuorotellen ylä- ja alamäkiä. Välillä on ollut ikäviä lantion alueen kipuja ja olen ollut aivan varma, että kohta alkaa vuoto. Rinnatkaan eivät ole olleet enää niin kipeät kuin alkuun. Pakkohan sen on jotain pahaa tarkoittaa, vai mitä? Hiukan helpotusta tähän epävarmuuteen on tuonut viikonloppuna alkanut etova olo. Eilen en pystynytkään töissä syömään muuta kuin salaatinlehtiä ja tomaatteja. Todella ravitseva ateria. Vielä en ole onneksi joutunut halailemaan pönttöä ja toivoisin säästyväni siltä jatkossakin. Vaikka itsehän sitä pahoinvointia taisin toivoa plussatestin tehtyäni… 

Tänään menemme miehen kanssa varhaisultraan. Jännittää ihan hirvittävästi! Onko se oikeassa paikassa? Onko siellä ylipäätään mitään? Olenko ehkä sittenkin kuvitellut kaiken? (Mukaanlukien positiiviset raskaustestit vessan kaapissa.) Löytyykö sieltä sydämensyke? Entä jos ei löydykään?

Toivon niin kovasti, että alkio löytyy oikeasta paikasta ja sydänmensykkeellä varustettuna. Sitten voin hengähtää edes vähän ja viimeinkin alkaa uskoa tähän raskauteen oikeasti. Viime päivinä olen kyllä saanut itseni kiinni puhumasta enemmän kun-muodossa jos-muodon sijaan. Mies taas on jopa liikuttavan innoissaan ja olenkin joutunut hiukan jopa hillitsemään häntä. Mies on tähän mennessä jo selvitellyt minkälaiset vaunut olisi hyvä hankkia ja mitä kaikkea muuta vauva tarvitsee. Toisaalta kiva, että mies tutkii ja perehtyy, mutta toisaalta pelkään sitä valtavaa pettymystä, joka seuraa, jos kaikki ei tänään olekaan niinkuin pitäisi.

Nyt olen niin sekavissa tunnelmissa, että kirjoittamisestakaan ei meinaa tulla yhtään mitään. Toivotaan, että pääsen jakamaan iloisia uutisia vielä myöhemmin!