11+

Raskausviikkoja takana 11, Viikkoja nt-ultraan 2

Ensimmäinen raskauskolmannes lähestyy jo loppuaan. Aika on mennyt toisaalta todella nopeasti, mutta toisaalta se tuntuu välillä suorastaan matelevan. Viime aikoina olen pohtinut tuota raskausviikkojen ja -kolmannesten laskemista. Ensinnäkin koko viikkojen laskemistapa tuntuu hullulta: Millä perusteella raskaus on alkanut jo kaksi viikkoa ennen kuin se on fyysisesti edes mahdollista? Ja miten nuo kolmannekset virallisesti menevät? Millä viikolla ensimmäinen kolmannes vaihtuu toiseen? Olen löytänyt vähän ristiriitaista tietoa tästä. Jotkin lähteet väittävät, että ensimmäinen kolmannes on ohi, kun viikkoja on takana tasan kaksitoista. Tämä perustuu ajatukseen yhdeksästä raskauskuukaudesta, jolloin yksi kolmannes kestäisi aina tasan kolme kuukautta. Toiset lähteet taas ovat sitä mieltä, että viikkoja pitäisi olla takana kolmetoista. Omien laskujeni mukaan yhden kolmanneksen pituus pitäisi olla reilut kolmetoista viikkoa. Tämä siis 40 viikon jakamisesta kolmeen osaan. Miten se nyt sitten virallisesti pitäisi laskea? Milloin siis voi sanoa olevansa niillä ”turvallisemmilla” viikoilla?

Se ensimmäinen virallinen ultra eli niskaturvotusultra on ensi viikon perjantaina. Ehkä voin silloin uskoa olevani jo hiukan turvallisemmilla vesillä. Silloin viikkoja on 12+4 tai 12+5. Eihän mikään ole varmaa missään vaiheessa raskautta, mutta ainakin tilastollisesti riskit pienenevät koko ajan. Tässä asiassa olisin mieluummin keskiverto enkä mikään tilastojen vastainen poikkeuksen poikkeus.

Vähäoireisuus jatkuu edelleen. Uusimpana ja ikävimpänä seuralaisena on nyt närästys. Se korventaa oikeastaan minkä tahansa suupalan jälkeen ja saattaa jatkua koko päivän. Yleensähän närästys kai tulee kuvioihin vasta kun maha alkaa puskea sisuskaluja ylöspäin, mutta joillakin se voi tulla kuvioihin jo aikaisessakin vaiheessa. Lisäksi muutaman päivän ajan olen kärsinyt alaselän ja vatsan alueen säryistä. Ne ovat vähän kuukautiskivun tyyppisiä, mutta eivät yhtä pahoja. Olen yrittänyt pitää mieleni tyynenä ja laittaa nuo säryt kohdun kasvun piikkiin. Ensi viikolla onneksi pääsen taas ultraan ja toivottavasti saan nähdä jälleen sen heiluvan tyypin hyvissä voimissa.

P.S. Kiitos vertaistukikommenteista edelliseen postaukseen. Tuntuu helpottavalta tietää, ettei ole yksin ajatustensa kanssa 🙂