Gravid 2-3
Raskaustestejä tehty 4, Soittoja neuvolaan 1, Alkuraskauden ultria varattu 1, Tunteja raskauden pohdiskeluun käytetty n. kaikki tunnit vuorokaudessa
Siinähän se komeilee: Raskaana 2-3. Pakollinen digitaalinen vahvistus sille, mitä kolme tavallista halpaa markettitestiä ovat jo aikaisemmin kertoneet. Eikä niissäkään mitään epäselvää siis ollut, lähellä niin sanottuja leffaviivoja oltiin jo eilen. Voisin varmaan suoraan ilmoittautua johonkin Anonyymit Testausholistit -ryhmään. Jotta minua ei leimattaisi heti hulluksi testaajanaiseksi, avaan hiukan, miten tähän testausmaniaan päädyttiin.
Nämä eivät ole ensimmäiset positiiviset raskaustestini. Pari kuukautta sitten tein edelliset, mutta sillä kertaa olin hiukan eri tunnelmissa kuin nyt. Positiivinen testi oli lähinnä vain varmistus sille, että kaikki ei ole kehossani kunnossa. Olin kärsinyt jälleen yhdet melko normaalit kuukautiset ja odottelin lähinnä uuden kierron keskivaihetta, kun ”kuukautiset” alkoivatkin yllättäen uudestaan. Kaapissa lojunut raskaustesti pääsi käyttöön, koska epämääräinen vuoto nosti epäilyksen päätä välittömästi. Tuloksena melko vahva plussa ja sitä seurannut ahdistus. En missään vaiheessa oikeastaan kuvitellutkaan olevani onnellisesti raskaana, vaan jotenkin tiesin kokeneeni juuri varhaisen keskenmenon. Varasin kuitenkin ajan lääkärille ja pääsin hcg-mittaukseen, jonka mukaiset arvot olivat niin alhaiset, että toivoa ei todellakaan ollut. En ollut oikeastaan edes pettynyt, koska arvasin lopputuleman jo raskaustestiä tehdessäni. Todellinen ahdistus alkoikin vasta, kun vuoto ei lakannutkaan ja järkyttävät kivut alkoivat eräänä kesäyönä. Tuntui, kuin koko oikea puoli kehostani olisi ilmiliekeissä. Sinnittelin kipujeni kanssa aamuun ja pääsin päivystykseen. Vahva epäily kohdunulkoisesta raskaudesta, uusi hcg-mittaus, joka osoitti arvojen kohonneen ja lähete keskussairaalaan. En tietenkään suinkaan saanut aikaa ultraan samantien, vaan jouduin kieriskelemään mieltäni kalvavassa ahdistustilassa monta päivää ennen kuin keskussairaalan ihana hoitaja viimein sai hoidettua minulle ultrausajan. Lopulta ultrassa ei enää näkynyt mitään muuta kuin tyhjä kohtu. Kivut ja hormoniarvojen kohoamisen aiheuttaja oli jo poistunut. Diagnoosi: määrittämätön kohdunulkoinen raskaus. Todellisuudessa en siis koskaan saanut tietää varmuudella, mihin alkio oli kiinnittynyt, mutta omien tuntemusteni ja lääkärin sanojen perusteella uskon sen sijainneen jossakin aivan muualla kuin kohdussani. Hcg-arvo pysyi vielä jonkin aikaa koholla, mutta laski lopulta ”negatiiviselle” puolelle (alle viiden siis, jos tarkkoja ollaan).
Aiempi kokemus positiivisesta raskaustestistä oli siis kaikkea muuta kuin positiivinen. Se aloitti elämäni kamalimman viikon, jonka aikana koin tähänastisen elämäni suurimpia pelkotiloja.
Tällä kertaa olin varma positiivisesta tuloksesta jo vähintään viikkoa ennen kuin kuukautisten olisi pitänyt alkaa (kerron ”oireistani” omassa postauksessaan). Ensimmäisen testin tein jo kolme päivää ennen THE DAYTA, eikä se jättänyt arvailujen varaa. Seuraavat testit tein päivänä, jona kuukautisten olisi ihan viimeistään pitänyt alkaa ja sain jo todella vahvat viivat. Tavallaan luotan siihen, että aikainen plussaus ja näin vahvat viivat tässä vaiheessa ovat hyvä merkki, mutta toisaalta en osaa olla vielä iloinen. Aikaisemman kokemuksen takia soitinkin heti tänään neuvolaan ja sain varattua alkuraskauden ultran ihan julkiselle puolelle. Kohdunulkoisen raskauden läpikäyneiden pitäisi siis käydä seuraavassa raskaudessa ultrassa viikoilla 6-7 varmistamassa, että raskaus on oikeassa paikassa. Tuohon ultraan on nyt kaksi viikkoa ja viikkoja silloin on kasassa 6+1-2. Olen jo varautunut siihen, että sykettä ei tuolloin vielä välttämättä näy, mutta olisihan se mukava bonus.
Todelliset piinaviikot siis alkakoon!
SaveSave
SaveSave