Think positive
Keskenmenotarinoita luettu satoja, Keskusteluja miehen kanssa aiheesta käyty 1, Positiivista ajattelua harjoitettu 2 päivää
Uskon melko vahvasti siihen, että positiivisella ajattelulla pystyy vaikuttamaan omaan elämään. Onhan aihetta tutkittukin jonkin verran ja tulokset kertovat ihmismielen voimasta, mitä tulee omaan kehoon ja tulevaisuuteen. Vakavasti sairaat saattavat hidastaa sairautensa kulkua ”ajatuksen voimalla” ja omasta tulevaisuudestaan positiivisesti ajattelevat pääsevät elämässään yleensä pidemmälle kuin negatiivisesti ajattelevat. En väitä, että näin tapahtuisi aina ja jokaisen kohdalla tai, että positiivisella ajattelulla voisi estää elämässään kaiken pahan. Uskon vain, että positiivinen ajattelu edistää hyvää elämää ja saa ihmisen tekemään lujemmin töitä haluamansa tulevaisuuden eteen. Kuulostaako ihan huuhaalta? Ehkäpä kyse ei olekaan yltiöpositiivisuudesta, vaan ennemminkin negatiivisen ajattelun välttämisestä. Myönnän itsekin ajattelevani usein asioiden huonoja puolia ja pelkääväni pahinta, mutta ehkä kutsuisin tällaista pientä pelkoa tulevaisuudesta realismiksi enkä pessimissiksi.
Näitä asioita olen nyt viime päivinä pohtinut todella paljon. Alkuviikon aikana ehdin lukea läpi lukemattomat määrät keskenmenotarinoita ja ravata vessassa monta kertaa tunnissa tarkistamassa, ettei vuoto vaan ole alkanut. Ihan kuin voisin vaikuttaa tilanteeseen jotenkin, jos huomaisin vuodon alkaneen. Ahdistuin ja huomasin ajattelevani vain ja ainoastaan mahdollista keskenmenoa ja kaikkea muuta kamalaa, mitä voisi sattua. Sitten puhuin asiasta miehelleni ja viimeinkin tajusin, että ihan oikeasti en pysty keskenmenoa mitenkään estämään tässä vaiheessa, jos sellainen eteen tulee. Ja päätin lopettaa asian vatvomisen mielessäni.
Nyt olenkin pyrkinyt olemaan lukematta keskenmenokeskusteluja (pari kertaa olen hairahtanut) ja ajattelemaan raskautta positiivisessa valossa. Kyllähän joka puolella sanotaan, että esimerkiksi stressillä raskausaikana saattaa olla vaikutuksia kehittyvään lapseen. En todellakaan halua itse omalla ajattelullani edesauttaa raskauden epäonnistumista, joten yritän pitää mieleni tyynenä ja lopettaa turhasta panikoinnin. En edelleenkään ole ylioptimistinen tai kuvittele kaiken menevän ruusuisesti, mutta niin kauan kuin erityisiä kipuja tai vuotoja ei ole, on kaikki suurimmalla todennäköisyydellä hyvin (ja kyllä, olen lukenut kaiken myös oireettomista keskenmenoista). Jos tämä raskaus menee kesken, se on varmasti kova paikka joka tapauksessa, riippumatta siitä kuinka paljon sitä ajattelen tässä vaiheessa.
SaveSave
SaveSave